Kun oloasut valtaavat kaappitilaa ja kuntoiluvaatteet on ties missä kaapin perukoilla, niin olisi aika ottaa itseä niskasta kiinni ja aloittaa kunnon kuntoilu.
Kyllähän koiran kävelytyslenkkejä tulee tehtyä, mutta milloin viimeksi olen saanut hien pintaan urheilemalla? Hmm…
Muistan kyllä joka aamu oikaista ruotoni pienellä venyttelyllä, mutta muuten urheiluni ei ole edes penkkiurheilua, vaan silkkaa löhöiyä, jota ei voi edes meditaatioksi kutsua.
Nyt pitäisi saada takamus ylös sohvalta, ennen kuin uppoan siihen. Puntari näyttää joka viikko kilon enemmän – ja peili, se kertoo vielä enemmän ja vakavammalla naamalla kuin puntari. Peili näyttää, että on ne minullekin tullut, kunnon jenkkakahvat. Farkut puristavat onneksi vielä suht’ pienen vararenkaan farkkujen kauluksen yläpuolelle. Oloasu on siinä vaarallinen asu, että vatsanseudun turpoamista ei niin huomaakaan. Vaikkakin tämä kuvissa oleva oloasu on lempparini (kuvat parin vuoden takaa tästä jutusta: Loungewear ) pitäisi se vaihtaa treenitrikoisiin ja tekniseen paitaan, joka pitäsi olon viileänä, vaikka hiki nousisi pintaan.
Koska kuntosalille en taida nyt pandemian aikana lähteä, ajattelin käyttää Smartum-saldoni hyvään virtuaalitraineriin ja kuntoilla kotosalla. Onhan kotona jo jumppapallo, pari käsipainoa ja vastuskuminauha.
Kotisali ei ole tämän näköinen, tämä on ihanan hotellin kuntoilutila (missä myös pinkki Abercrombien oloasuni on kuvattu).
S t y l e A d o r e 