
I Do, I Do, I Do, I Do, I Do.
Menneen viikon ilouutinen on ollut, että ABBA tulee julkaisemaan viisi uutta biisiä! Biisejä voi odottaa kuultavan ensi vuoden puolella. Koronatilanne on hidastanut julkaisuaikataulua, mutta odottaminen lisää vain innostusta.

Lapsuuteni suosikkibändin tahdissa on tanssittu niin vapaalla tyylillä kuin koreografiankin muodossa. Tanssiminen oli suuri intohimoni ja koreografioiden suunnittelu hauskaa ajanvietettä. Tämä veikin meidän pientä tanssiryhmäämme esityksestä ja kilpailusta toiseen. Vaikka suuria palkintoja tai korkeita palkintopallisijoituksia ei tullut, on ajasta jäänyt mukavia muistoja.
ABBAn jäljittely olikin siskoni kanssa helppoa ja roolijako riidatonta. Siskoni kun on luonnostaan tummempikutrinen kuin minä. Hän oli olevinaan Anni-Frid ja minä sain olla Agnetha.

Vaikka ABBAn hajoaminen tapahtui jo vuonna 1982, on heidän musiikkinsa ollut aina suhteellisen ajatonta, siksi heidän biisiensä mukaan tanssiminen ei ole tuntunut yhtään vanhanaikaiselta. Todistaahan sen ABBA-musikaali ja Mamma Mia -leffat!
Mielenkiinnolla odotan minkälainen tyyli ABBAn jäsenillä on tällä vuosituhannella. Ja kiertue, milloin sitä voi odottaa? Siitäkin on puhuttu, mutta taitanee jäädä jonkinlaiseksi hologrammishowksi. Ihan livenä eivät taida esiintyä, mutta aina voi toivoa! Thank you for the music!

Hey, hey Helen, The Winner takes it all. Ciquitita, Does Your mother know…

Kuvat käynniltäni ABBA-museossa kolmen vuoden takaa.