Mangon musta kesämekko illallisasuna. Olen hieman muokannut tätä mekkoa siitä millainen se oli kaupassa. Tässä oli ostettaessa isot puhvihihat, joiden runsaudesta en oikein pitänyt. Koska muuten pidin mekosta, niin päätin näyttää sille vähän saksia. Leikkasin puhvihihat pois, käänsin ja ompelin reunat, jottei kangas repsottaisi.
Näin tämä on mielestäni parempi.
Lisäsin mekkoon myös solmittavan kangsvyön, jotta leveähelmainen mekko ei näyttäisi liian isolta päälläni. Näin sain mekkoon muotoa lisää. Pidän mekon olkapääröyhelöistä ja koin, että ne tulivatkin paremmin esiin ilman puhvihihoja.
What I wore: Black MNG eyelet dress. I love this hemline and the shoulder ruffles.
Sininen pitkä kesämekko hulmusi kauniisti tuulessa, kun kävelimme Jezinac-rannalla ja tutkailimme uteliaana maisemia ja tätä mielenkiintoista rantaa, jossa oli vanhoja raunioita pylväineen ja tykkeineen. Helman hulmuaminen päättyi kuitenkin siihen, kun yllättäen rantakivetykseen lyönyt aalto kasteli minut vyötäröstä alaspäin. Tilanne tuli niin varoittamatta, että hämmästyksestäni päästyäni alkoi asia naurattamaan suunnattomasti. Pyyhin pieniä vesiroiskeita kasvoiltani ja pitelin vettä valuvaa helmaani ja totesin, että kesä kuivattaa minkä kastelee.
Where: Split, Croatia, Jezinac beach. Wearing: this old blue summer dress.
Jezinacin ranta on kallioista ja kivikkoista. Tämä ranta kiehtoo rohkeita kallioilta veteen hyppääjiä. Jezinacin vierestä, (näistä kuvista oikealle) löytyy Obojena-ranta, jossa on enemmän uimarantamaista: palmupuita, auringonottoaluetta ja rantaviivaa. Täälläkin varsinainen ranta-alue on pikkukivinen. Uimaan mennessä kannattaa käyttää uimakenkiä.
Plaza Jezinac ja Obojena-ranta sijaitsevat Marjan kukkulan eteläisen puolen rinteen alla. Setaliste Ivana Mestrovica -tien varrelta on hyvä näkymä Obojenan rannalle ja kauniille Adrianmerelle.
Olenkin jo kertonut jonkun verran lomakohteeesta ja hotellista, joten nyt on aika loma-asuille. Mitä puinkaan päälle Splitissä. Tässä kaupunkiasuksi valitsemani kerman valkoinen pitsimekko, jossa on ihanat pienet röyhelöhihat.
Hellepäivä vaatii helleasun, vanhassa kaupungissa kävely puolestaan mukavat kengät. Lyhythelmainen mekko ja valkoiset tennarit olivat oikein sopiva kokonaisuus tuohon hetkeen. Lisäsin kokonaisuuteen vielä lomalle sopivan korikassin ja päähän auringon paisteelta suojaavan hellehatun (joka loi jänniä varjoja kasvoilleni).
Palatsin porttien sisällä, vaalean kivetyksen keskellä.
Vanhasta kaupungista löytyy mielenkiintoisia syvennyksiä.
Riva-promenadilla, meren äärellä.
What I wore in Split. White lace dress and the straw bag are trift store finds. I tend to take good care of my wardrobe; this summerhat and white Puma sneakers are few years old but very well kept.
Vihdoinkin pääsi matkustamaan! Finnairin siivittämänä lensimme helteiseen Kroatiaan. Kroatia ei ollut ennestään tuttu kummallekaan. Toki YouTube-videoita tuli katsottua ennen matkaa niin paljon, että tuntui kuin nähtävyydet olisivat jo tuttuja ennen matkaa.
Lento lähti aamulla kello 7.20, joten lentokentällä piti olla jo 5.20. Vaikka edellisenä yönä tuli nukuttua vain puolitoista tuntia, ei koneessa nukuttanut. Sellainen matkajännitys…
Lento kesti vain vajaat kolme tuntia Helsingistä Split:iin, joten olimme aamupäivästä jo perillä. Hotellillakin olimme ajoissa jo ennen sisäänkirjautumisaikaa. Olimme valinneet viihtyisän Cvita-hotellin sen rauhallisen sijainnin, viihtyisän uima-allasalueen ja kehutun aamiasvalikoiman vuoksi. Hotellin tiloissa on pukuhuoneet ja matkatavaroiden säilytysmahdollisuus, joten olisimme voineet nauttia hotellin tarjoamista mukavuuksista ennen huoneeseemme pääsyä. Sisäuima-allas, kuntosali, spa, saunat, ulkouima-allas ja ravintolan herkut toki houkuttelivat ja lepotuolissa löhöily olisi ehkä ollut järkevin vaihtoehto, varsinkin kun yöunet olivat jääneet vähäisiksi. Päätimme kuitenkin lähteä suoraan kaupunkiin.
Kävelymatkaa Marjan kukkulalla sijaitsevasta hotellista Splitin keskustan kulmille on siinä 1,5-2km ja hyväkuntoisina reippailijoina ajattelimme sen olevan pikainen kävelymatka. Lämpötila oli ehtinyt nousta 31:een celsiusasteeseen ja auringon porotuksessa sehän on jo nelisenkymmentä astetta kuumuutta. Eipä siinä mitään, hiukset hikiseen niskaan liimautuneena saavutimme rinteen alapuolella olevan keskustan, ostimme pikkukaupasta mehujäätelöt viilentyäksemme ja joimme pullolliset vettä. Ensivaikutelma veden äärellä olevasta, auringon hehkua heijastavasta kaupungista oli hyvä, rannassa olevat jahdit korostivat lomatunnelmaa.
Kävelimme rantabulevardia eli Rivaa pitkin ja nälän yllättäessä päätimme lähteä kaupungin porttien sisäpuolelle etsimään hyvää lounaspaikkaa. Olin jo etukäteen katsellut TripAdvisorin sivuilta hyviä ruokapaikkoja, joita kaupungissa löytyykin monia. Splitin ruokakulttuuria kehutaan, eikä suotta (se tuli todettua).
Päästyämme vanhan kaupungin porttien sisäpuolelle huomasimme miten muutkin turistit olivat lähteneet liikkeelle koronasulkujen jälkeen, muurien sisällä oli suorastaan ruuhkaa. Vanhan kaupungin muurit ovat aikanaan suojanneet palatsia, jonka roomalainen keisari Diocletianus rakennutti eläkepäiviään varten (jonne hän vetäytyi vuonna 305). Kyseinen keisari oli ihastunut paikkaan, jota Adrianmeren helmeksikin kutsutaan.
Tähän helmeen mekin ihastuimme. Paitsi ruuhkaan, joka iski vasten kasvoja ja korona-ajatusten pyöriessä mielessä suorastaan pelotti, mutta maskit ruuhkatilanteissa, hyvä käsihygienia ja käsidesi sai olon vapautumaan ensishokin jälkeen.
Etsimme paria ravintolaa, joihin suunnittelimme tutustuvamme. Pyörimme pitkin historiallisen keskustan kujia ja aukioita, kunnes ihan vahingoissa kurkistin eräästä kulmauksesta ja siellähän se olikin, Splitin toiseksi parhaaksi valittu ravintola, jossa käyminen oli minulla ollut juuri mielessä. Hikipisarat otsalla pääsimme aurinkovarjon alla olevaan pöytään ja ensitöiksi tilasimme ison pullon vettä ja kylmät oluet.
Portofino-ravintolan on arvosteltu olevan Splitin toiseksi parhain ravintola. Ruokalistan luomukana-annos oli oikein maukas, jonka kanssa nautin hyvän, huurteisen, nollaprosenttisen Pan-oluen.
Lounaan jälkeen jatkoimme kiertelyä vanhassa kaupungissa. Keskustan muurien sisällä on ihania pikku kujia ja tunnelmallisia vanhoja rakennuksia ihastuttavine syvennyksineen, kauniita portaikkoja ja vihreitä ikkunaluukkuja.
Kassi heiluen tutustumaanidylliseen matkakohteeseen. Asuna ilmava kesäpaita sekä ohuet, keveät housut ja kädessä korikassi. Mustat, useita vuosia vanhat Ril’s-nahkasandaalit kulutin loppuun tällä reissulla.
Ihana kesäpäivä ja kävelylenkki koiran kanssa merellisessä miljöössä. Kävelimme rauhalliseen Tamminiemeen ihailemaan maisemia ja nauttimaan raikkaat drinkit viihtyisässä Cafe Adjuntantissa. Koirakin sai oman vesikupin. On kiva saada näin hyvää palvelua, että kävelykaverikin huomioidaan pyytämättä.
Kävelyasun tyylinä sporty chic. Päälläni rento musta trikoomekko, jonka sivussa olevalla nauhalla saa vyötäröä rypytettyä kivasti. Auringolta suojasi valkoinen Yankees-lippis ja mustat Ray Ban Erica -aurinkolasit. Jaloissa kevyet Adidaksen Court Adapt -tennarit.
Jo perinteeksi muodostunut kesädrinkit ystävän kanssa vei meidät cocktaileille Scandic Simonkentän Monkey Rooftop -baariin.
Ihanan kesäpäivän asuksi olin valinnut roosan eli vaaleanpunaisen ruusun sävyisen kukkakuvioisen mekon. Helteisen päivän päätteeksi tässä kevyessä mekossa oli mukava nauttia pari viilentävää cocktailia ja hieman pikkupurtavaakin.
Monkey Rooftop -baarin cocktailmenusta valitsin lempparidrinkkini apinamaisen version eli Monkey Coladan. Täytyy sanoa, ettei se ihan vetänyt vertoja frozen Pina Coladalle. Maistoinpa sitten vielä fashionistana Passion is a Fashion -cocktailiakin. Se oli voimakkaamman makuinen, oikein pirtsakka drinkki, jonka koristeena oli siivu passionhedelmää.
Baarista siirryimme kerroksia alaspäin Más-tapasravintolaan, jonka terassilla otimme pienet suolaiset välipalat. Valitsemani tapakset olivat enimmäkseen oikein maukkaita, mutta annos ohuista haalean värisistä Serrano-kinkun siivuista jätti pahan maun suuhun. Kuvittelin annoksen kuvailusta, että mukana tulisi kunnon palasia melonia, mutta pienet ylikypsät melonikuutiot maistuivat äklöltä. Patatas bravas ei petä koskaan, se olikin oikein hyvää ja katkarapuannos pienien briossin viipaleiden päällä chipotlen kera oli myös erittäin maukas. Ystäväni puolestaan moitti halloum-annostaan, se oli kuulema kuin kahdesti friteerattu ja kuiva. Oikein maukkaana hän koki Pinchos de camaron eli samaisen katkarapuannoksen, jota minäkin kehuin. Pari huonoa ja kolme hyvää, Más tapas. Lasillinen talon punaviiniä, Bio Bio Merlot’a pelasti huononkin tapaksen, se oli hyvää.
Más tapas! These Patatas Bravas and Pinchos de Camarón were delicious! Can’t say same about the Jamon Serrano dish. Luckily I had a glass of good red front of me. What doesn’t a glass of good wine fix! Thankfully that summer evening and my dress needed no fixing. The rose-colored flower print dress and the sunny summer evening were just perfect! Perfect for sipping cocktails at the Monkey Rooftop Bar.
Yksi tämän kesän trendeistä on puhvihihat. Tässä päälläni on pitkähelmainen pinkki mekko puhvihihoilla. Kangas on koristeellista puuvillaa. Itse koen jotenkin hukkuvani puhvihihoihin. Onhan tämä kaunis ja ihanan väljä mekko. Koska kesätuuli pääsee hieman heiluttamaan helmaa, niin liian kuuma tässä ei tule, vaikka pitkähelmainen onkin. Toisinaan käännän hihoja hieman sisäänpäin, jottei mekko ikään kuin tuntuisi isolta.
Olisi kiva tietää miten siellä: oletteko puhvihihojen faneja, vai koetteko ne liian runsaina?
Kuinka hiljainen ja rauhallinen kaupunki onkaan keskikesän sunnuntaiaamuna. Keskusta vilkastuu vasta kello kahdentoista jälkeen, kun kaupat ovat auenneet.
Poikkesimme Helsingin Torikortteleiden Katariinankadulla, missä kulki harvakseltaan raitiovaunu ja jokunen jalankulkija.
Kesäsunnuntain asuna valkoiset housut ja kesäisen kirjava paita, jonka ohut kangas tuntui hyvältä ihoa vasten, vaikka lämpötila kapusi hellelukemiin. Paidan ruiskaunokin sininen pohjaväri on kirkas kuin poutapäivän taivas ja paidan kuvioina kukkivat kesäniittyjen kukat. Siis oikea kesäpaita.
Sunday morning in the quiet city. This cornflower blue shirt is a perfect summer shirt, fabric is light and the flower print can’t be more summery. My favourite bag in the summer months is this suede bucket bag from Michael Kors. Years old but still very fashionable, I think.
Vaikkakin asuni on musta, oloni ei ole tukala helteisenä kesäpäivänäkään. Asun kangas on ohutta ja ilmavaa, joka pitää olon mukavana. Hiki ei tule, koska yritän pysyä poissa keskipäivän auringon porotuksesta.
Nämä housut ovat jo monen monta vuotta vanhat ja paita alelöytö vuoden takaa. Nahkasandaalit ovat ihka uudet, käyttämättömät, löytö Relovesta! Kenkien merkin tietäen, näiden hinnassa oli huomattava alennus.
Asukuviin on hypännyt joku muukin. Tämä pieni karvainen kaveri on sellainen, kun mami istahtaa alas – oli se sitten lattialle, sohvalle tai tuolille, hän etsii paikkansa – ja se on mamin syli. Oli sitten kuuma tai huono asento, se ei haittaa, kunhan saa olla mamin sylissä.
Sama mekko, kaksi eri tyyliä. Musta mekko on pilkutettu pienillä valkoisilla pilkuilla. Mekon vyötärölinja on laskettu, helma on lyhyt ja väljä, hihat ovat pitkät ja ilmavat.
Ensin kipitin rennosti kaupungilla pilkkumekossa ja valkoisissa tennareissa. Askel oli kevyt ja mekon helma hulmuava. Hihat nostin lämpimänä päivänä välillä vähän ylemmäs.
Aurinko paistoi kirkkaasti, kultasi hiukseni ja teki ihosta samettisen näköisen.
Toisella kertaa yhdistin samaiseen mekkoon mustat kiilakorot. Asusta tuli korkojen kera astetta tyylikkäämpi. Annoin kauniiden hihojen valua pitkinä ranteiden yli. Hihansuut ovat söpösti kellomaiset.
Alkuillan varjot loivat kuvaan omia kuvioitaan.
Itse olen nykyisin niin tottunut helposti käveltäviin tennareihin enkä voi ymmärtää miten olen joskus käyttänyt korkeita korkoja päivittäin. Aikanaan olisin varmaan pärjännyt hyvin korkkarijuoksussakin, mutta nykyisin nautin siitä, että askel on varma ja jalka tukevasti maassa – varsinkin arkisin. Tietysti rakastan upeita kenkiä ja kenkiähän minulla riittää! Nämäkin Giuseppe Zanottin kiilakorot ovat omille silmilleni karkkia. Kenkien musta ja kulta ovat ylellinen yhdistelmä.
S t y l e A d o r e 