Vihdoinkin!

Vihdoinkin pääsi matkustamaan! Finnairin siivittämänä lensimme helteiseen Kroatiaan. Kroatia ei ollut ennestään tuttu kummallekaan. Toki YouTube-videoita tuli katsottua ennen matkaa niin paljon, että tuntui kuin nähtävyydet olisivat jo tuttuja ennen matkaa.

Lento lähti aamulla kello 7.20, joten lentokentällä piti olla jo 5.20. Vaikka edellisenä yönä tuli nukuttua vain puolitoista tuntia, ei koneessa nukuttanut. Sellainen matkajännitys…

Lento kesti vain kaksi ja puoli tuntia Helsingistä Split:iin, joten olimme aamupäivästä jo perillä. Hotellillakin olimme ajoissa jo ennen sisäänkirjautumisaikaa. Olimme valinneet viihtyisän Cvita-hotellin sen rauhallisen sijainnin, viihtyisän uima-allasalueen ja kehutun aamiasvalikoiman vuoksi. Hotellin tiloissa on pukuhuoneet ja matkatavaroiden säilytysmahdollisuus, joten olisimme voineet nauttia hotellin tarjoamista mukavuuksista ennen huoneeseemme pääsyä. Sisäuima-allas, kuntosali, spa, saunat, ulkouima-allas ja ravintolan herkut toki houkuttelivat ja lepotuolissa löhöily olisi ehkä ollut järkevin vaihtoehto, varsinkin kun yöunet olivat jääneet vähäisiksi. Päätimme kuitenkin lähteä suoraan kaupunkiin.

Kävelymatkaa Marjan kukkulalla sijaitsevasta hotellista Splitin keskustan kulmille on siinä 1,5-2km ja hyväkuntoisina reippailijoina ajattelimme sen olevan pikainen kävelymatka. Lämpötila oli ehtinyt nousta 31:een celsiusasteeseen ja auringon porotuksessa sehän on jo nelisenkymmentä astetta kuumuutta. Eipä siinä mitään, hiukset hikiseen niskaan liimautuneena saavutimme rinteen alapuolella olevan keskustan, ostimme pikkukaupasta mehujäätelöt viilentyäksemme ja joimme pullolliset vettä. Ensivaikutelma veden äärellä olevasta, auringon hehkua heijastavasta kaupungista oli hyvä, rannassa olevat jahdit korostivat lomatunnelmaa.

Kävelimme rantabulevardia eli Rivaa pitkin ja nälän yllättäessä päätimme lähteä kaupungin porttien sisäpuolelle etsimään hyvää lounaspaikkaa. Olin jo etukäteen katsellut TripAdvisorin sivuilta hyviä ruokapaikkoja, joita kaupungissa löytyykin monia. Splitin ruokakulttuuria kehutaan, eikä suotta (se tuli todettua).

Päästyämme vanhan kaupungin porttien sisäpuolelle huomasimme miten muutkin turistit olivat lähteneet liikkeelle koronasulkujen jälkeen, muurien sisällä oli suorastaan ruuhkaa. Vanhan kaupungin muurit ovat aikanaan suojanneet palatsia, jonka roomalainen keisari Diocletianus rakennutti eläkepäiviään varten (jonne hän vetäytyi vuonna 305). Kyseinen keisari oli ihastunut paikkaan, jota Adrianmeren helmeksikin kutsutaan.

Tähän helmeen mekin ihastuimme. Paitsi ruuhkaan, joka iski vasten kasvoja ja korona-ajatusten pyöriessä mielessä suorastaan pelotti, mutta maskit ruuhkatilanteissa, hyvä käsihygienia ja käsidesi sai olon vapautumaan ensishokin jälkeen.

Etsimme paria ravintolaa, joihin suunnittelimme tutustuvamme. Pyörimme pitkin historiallisen keskustan kujia ja aukioita, kunnes ihan vahingoissa kurkistin eräästä kulmauksesta ja siellähän se olikin, Splitin toiseksi parhaaksi valittu ravintola, jossa käyminen oli minulla ollut juuri mielessä. Hikipisarat otsalla pääsimme aurinkovarjon alla olevaan pöytään ja ensitöiksi tilasimme ison pullon vettä ja kylmät oluet.

Portofino-ravintolan on arvosteltu olevan Splitin toiseksi parhain ravintola. Ruokalistan luomukana-annos oli oikein maukas, jonka kanssa nautin hyvän, huurteisen, nollaprosenttisen Pan-oluen.

Lounaan jälkeen jatkoimme kiertelyä vanhassa kaupungissa. Keskustan muurien sisällä on ihania pikku kujia ja tunnelmallisia vanhoja rakennuksia ihastuttavine syvennyksineen, kauniita portaikkoja ja vihreitä ikkunaluukkuja.

Kassi heiluen tutustumaan idylliseen matkakohteeseen. Asuna ilmava kesäpaita sekä ohuet, keveät housut ja kädessä korikassi. Mustat, useita vuosia vanhat Ril’s-nahkasandaalit kulutin loppuun tällä reissulla.

2 thoughts on “Vihdoinkin!

  1. Ihanalta näyttää! Täällä on sellainen syysmyrsky päällänsä, että näiden kuvien kautta pääsee hetkeksi karkaamaan itsekin pois täältä. Mukavaa lomaa auringon alla!

    Tykkää

    1. Kiitos! Mainitsemasi syysmyrsky saa minut kauhulla ajattelemaan jo marraskuun pimeyttä, tuulta ja sadetta. Haaveissa siintää, josko voisi viettää sen ajan jossain auringossa. Voisipa jäädä etätöihin vähän mukavampaan säähän 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s