Kevätmatka Italian Lomabardiassa on ohitse, mutta onneksi matkan ihaniin tunnelmiin pääsee takaisin kuvien ja muistojen avulla. Matkamme kulki Milanoon, sieltä Comojärvelle ja takaisin Milanoon.
Tässä muutama kuvamuisto Milanon tunnetuimmasta nähtävyydestä eli Duomon katedraalista. Dumo on niin suuri, että sen kuvaaminen on jokseenkin haastavaa, jotta sen upeuden saa kokonaisuudessaan näkymään. Katedraalissa on uskomattoman paljon upeita yksityiskohtia!
Näin upeaa kokonaisuutta ei tietenkään ”päivässä rakennettu”, rakennusurakassa vierähti melkein 600 vuotta (v. 1386-1965).
Duomon aukiolla vilisee ihmisiä, niin turisteja kuin paikallisia häirikköjäkin, joista jälkimmäset ovat ikävä ilmiö. Tämän vuoksi Dumon aukiolla en viihtynyt kauaa. Otettiin kuvat ja vaihdettiin paikkaa. Duomon sisätiloihin mentiinkin tutustumaan rauhassa seuraavana päivänä.
Ei, en pukeutunut Versaceen, vaikka niin monet täällä tekevät…
Miami Beachin Ocean Drivellä oleva upea välimerellisen rakennustyylin omaava huvila on tullut tunnetuksi Versace Mansionina, jonka historiasta monet jo tietävätkin*. Rakennus kantaa nimeä Casa Casuarina, jossa toimii nykyisin hotellin lisäksi ravintola nimellä Gianni’s. Gianni’s on suosittu lounas-ja illallispaikka, enimmäkseen ehkä sen vuoksi, että tämä paikka halutaan nähdä ja kokea, sekä ottaa muutama kuva siinä ohella. Vai olisiko ne kuvat juuri se tärkein juttu tässä kokemuksessa?
Olin kuullut, että ravintola olisi tutustumisen arvoinen. Tein siis pöytävarauksen lounaalle ja odotin innoissani pääseväni tutustumaan miljööseen.
Versacemaisen värikäs ja kiva tunnelma.Olin toivonut pöytää uima-altaan läheltä, sillä halusin nähdä paikan upean laatoituksen ja värikkään mosaiikin. Gianni’s alkupalasalaatti ja jälkiruokasorbetti.Molemmat herkullisia!Pääruoaksi lohta ja kasviksia.Terveellistä!Lounasasuna uusi vaaleansininen mekko ja asusteena uudet Kate Spaden aurinkolasit. Muu asu on jo ennestään tuttua, omasta kaapista.
No, tykkäsinkö ruuasta? Täytyy sanoa, että ruoka oli ihan menettelevää, ei mikään huikea gourmet-kokemus. Toki, olihan kyseessä lounas eikä illallinen, niin odotukset eivät olleet niin korkealla. Lähiruokaa suosivana en viitsi nyt ottaa kantaa siihen, onko ekologista tuoda Floridaan lohta jäämereltä tai meriahventa Välimereltä (ellei jälkimmäinen ole viljelty Connecticutissa)… Pidin kuitenkin alkuruokasalaatista, jälkiruuan sitruunasorbetista ja ruokajuomista. Sorbetti oli niin hyvää, mehukasta ja raikasta, sopi täydellisesti Floridan lämpimään iltapäivään, jossa lämpötila lähenteli kolmeakymmentä celsiusastetta. Pieni tuulenvire, puolipilvinen päivä sekä pöytiä varjostavat aurinkovarjot pitivät olon juuri sopivana. Ulkotilassa ei tullut kuuma ollenkaan. Keskikesän helteellä suosisin kyllä sisätilaa, jossa ilmastointi pitäisi tilan miellyttävänä olla.
Ruokailukokemuksesta mieleeni jäi huono asiakaspalvelu, tarjoilija ei näyttänyt keskittyvänsä työhönsä tarpeeksi. Pöydästämme puuttui osa aterimista ja tarjoilija toi juomatilaukset väärin, vaikka toisti sen tilaustamme tehdessä oikein, taisi kirjoittaa muistiinkin. Ehkä illallishenkilökuntaan on panostettu enemmän, jäin miettimään.
Ihan hyvin puukello käy näin nättiin asuunkin ja italialaiseen tunnelmaan, mietin. Ranteessa tyylikäs Havu-kello, suomalaista suunnittelua.
*Casa Casuarina on rakennettu vuonna 1930. Talo tuli erityisen kuuluisaksi, kun italialainen muotisuunnittelija Gianni Versace osti talon itselleen vuonna 1992 ja taloa alettiin kutsua Versace Mansioniksi. Surullisen kuuluisaksi talo muuttui, kun Gianni murhattiin kotitalonsa edustalle vuonna 1997. Versacen leima ja design ovat yhä vahvana talossa ja talo onkin Yhdysvaltain kolmanneksi kuvatuin ”koti” Valkoisen talon ja Gracelandin jälkeen.
I recently had a lunch in the former Versace Mansion, Casa Casuarina. At the lunch, I wore a blue eyelet dress. And of course, like many other, I used the opportunity and took a few pictures while spending an hour or two there.
Vogue has a good article about this former Versace Mansion. The villa has also been seen in The American Crime Story (The Assassination of Gianni Versace). If you wanna know more about the interior design and how the place has changed since Gianni’s time, I recommend reading the article.
Sininen pitkä kesämekko hulmusi kauniisti tuulessa, kun kävelimme Jezinac-rannalla ja tutkailimme uteliaana maisemia ja tätä mielenkiintoista rantaa, jossa oli vanhoja raunioita pylväineen ja tykkeineen. Helman hulmuaminen päättyi kuitenkin siihen, kun yllättäen rantakivetykseen lyönyt aalto kasteli minut vyötäröstä alaspäin. Tilanne tuli niin varoittamatta, että hämmästyksestäni päästyäni alkoi asia naurattamaan suunnattomasti. Pyyhin pieniä vesiroiskeita kasvoiltani ja pitelin vettä valuvaa helmaani ja totesin, että kesä kuivattaa minkä kastelee.
Where: Split, Croatia, Jezinac beach. Wearing: this old blue summer dress.
Jezinacin ranta on kallioista ja kivikkoista. Tämä ranta kiehtoo rohkeita kallioilta veteen hyppääjiä. Jezinacin vierestä, (näistä kuvista oikealle) löytyy Obojena-ranta, jossa on enemmän uimarantamaista: palmupuita, auringonottoaluetta ja rantaviivaa. Täälläkin varsinainen ranta-alue on pikkukivinen. Uimaan mennessä kannattaa käyttää uimakenkiä.
Plaza Jezinac ja Obojena-ranta sijaitsevat Marjan kukkulan eteläisen puolen rinteen alla. Setaliste Ivana Mestrovica -tien varrelta on hyvä näkymä Obojenan rannalle ja kauniille Adrianmerelle.
Matkajuttu Kroatiasta jatkuu. Kerron tässä vielä lisää valitsemastamme hotellista.
Majapaikkamme hotelli Cvita oli viihtyisä, perheomistuksessa oleva neljän tähden hotelli. Tästä Marjan kukkulan rinteessä olevasta hotellista puuttui suuren hotelliketjun persoonattomuus. Vaikkakin yleensä pidän hieman modernimmin sisustetusta hotellihuoneesta, niin tämä kuninkaalliseen tyyliin sisustettu hotelli miellytti viihtyisyydellään ja erinomaisilla mukavuuksillaan.
Huoneemme oli luokiteltu exclusive-huoneeksi, joka oli tilava ja säilytystilaa oli riittävästi. Huoneen erinomaisessa sängyssä sai hyvät yöunet ja tunsin nukkuvani kuin kuningatar. Merelle päin suuntaava parveke oli kiva lisä. Parvekkeella nautinkin päivittäin suihkun jälkeisen virvokkeen ennen kaupunkiin tai illalliselle lähtöä, samalla kun ihailin auringon valossa kimmeltävää Adrianmerta.
Kahden kylpyhuoneen taktiikka on erinomainen! Varsinkin kun toisessa on miellyttävä sadevesisuihku ja toisessa hyvän kokoinen kylpyamme, jossa pääsi rentotumaan. Ihan luksusta! Kun kotona ei ole kylpyammetta on lomalle kiva ottaa mukaan ihanan tuoksuinen kylpypommi, ylellinen kylpyöljy tai pehmeä kylpyvaahto.
Hotellin ulkouima-allas oli ihana! Uima-allasalue toimi myös hotellin ravintola-alueena. Huoneen hintaan kuuluvan monipuolisen aamiaisen sai nauttia joko sisätiloissa tai ulkona uima-altaan vieressä. Päiväsaikaan uima-altaan reunoille tuotiin aurinkotuolit, juomia ja lounasta tarjoiltiin, ja kun aurinko laski, ulkotila muuttui viihtyisäksi ravintolaksi. Ja mikään tylsä hotellin ravintola ei todellakaan ollut kysessä! Kokki pisti parastaan, ruoka oli herkullista, miljöö rauhallinen ja viihtyisä. Ruokien hinnat eivät päätä huimanneet ja juomat olivat hyviä.
Aamiaisen pehmeä cappuccino aamiaisherkkujen kera ja hieman myöhemmin nopea lounas.Illallisella: Linguine pasta-annos ja uima-allasalueen ravintola iltavalaistuksessa.
Vihdoinkin pääsi matkustamaan! Finnairin siivittämänä lensimme helteiseen Kroatiaan. Kroatia ei ollut ennestään tuttu kummallekaan. Toki YouTube-videoita tuli katsottua ennen matkaa niin paljon, että tuntui kuin nähtävyydet olisivat jo tuttuja ennen matkaa.
Lento lähti aamulla kello 7.20, joten lentokentällä piti olla jo 5.20. Vaikka edellisenä yönä tuli nukuttua vain puolitoista tuntia, ei koneessa nukuttanut. Sellainen matkajännitys…
Lento kesti vain vajaat kolme tuntia Helsingistä Split:iin, joten olimme aamupäivästä jo perillä. Hotellillakin olimme ajoissa jo ennen sisäänkirjautumisaikaa. Olimme valinneet viihtyisän Cvita-hotellin sen rauhallisen sijainnin, viihtyisän uima-allasalueen ja kehutun aamiasvalikoiman vuoksi. Hotellin tiloissa on pukuhuoneet ja matkatavaroiden säilytysmahdollisuus, joten olisimme voineet nauttia hotellin tarjoamista mukavuuksista ennen huoneeseemme pääsyä. Sisäuima-allas, kuntosali, spa, saunat, ulkouima-allas ja ravintolan herkut toki houkuttelivat ja lepotuolissa löhöily olisi ehkä ollut järkevin vaihtoehto, varsinkin kun yöunet olivat jääneet vähäisiksi. Päätimme kuitenkin lähteä suoraan kaupunkiin.
Kävelymatkaa Marjan kukkulalla sijaitsevasta hotellista Splitin keskustan kulmille on siinä 1,5-2km ja hyväkuntoisina reippailijoina ajattelimme sen olevan pikainen kävelymatka. Lämpötila oli ehtinyt nousta 31:een celsiusasteeseen ja auringon porotuksessa sehän on jo nelisenkymmentä astetta kuumuutta. Eipä siinä mitään, hiukset hikiseen niskaan liimautuneena saavutimme rinteen alapuolella olevan keskustan, ostimme pikkukaupasta mehujäätelöt viilentyäksemme ja joimme pullolliset vettä. Ensivaikutelma veden äärellä olevasta, auringon hehkua heijastavasta kaupungista oli hyvä, rannassa olevat jahdit korostivat lomatunnelmaa.
Kävelimme rantabulevardia eli Rivaa pitkin ja nälän yllättäessä päätimme lähteä kaupungin porttien sisäpuolelle etsimään hyvää lounaspaikkaa. Olin jo etukäteen katsellut TripAdvisorin sivuilta hyviä ruokapaikkoja, joita kaupungissa löytyykin monia. Splitin ruokakulttuuria kehutaan, eikä suotta (se tuli todettua).
Päästyämme vanhan kaupungin porttien sisäpuolelle huomasimme miten muutkin turistit olivat lähteneet liikkeelle koronasulkujen jälkeen, muurien sisällä oli suorastaan ruuhkaa. Vanhan kaupungin muurit ovat aikanaan suojanneet palatsia, jonka roomalainen keisari Diocletianus rakennutti eläkepäiviään varten (jonne hän vetäytyi vuonna 305). Kyseinen keisari oli ihastunut paikkaan, jota Adrianmeren helmeksikin kutsutaan.
Tähän helmeen mekin ihastuimme. Paitsi ruuhkaan, joka iski vasten kasvoja ja korona-ajatusten pyöriessä mielessä suorastaan pelotti, mutta maskit ruuhkatilanteissa, hyvä käsihygienia ja käsidesi sai olon vapautumaan ensishokin jälkeen.
Etsimme paria ravintolaa, joihin suunnittelimme tutustuvamme. Pyörimme pitkin historiallisen keskustan kujia ja aukioita, kunnes ihan vahingoissa kurkistin eräästä kulmauksesta ja siellähän se olikin, Splitin toiseksi parhaaksi valittu ravintola, jossa käyminen oli minulla ollut juuri mielessä. Hikipisarat otsalla pääsimme aurinkovarjon alla olevaan pöytään ja ensitöiksi tilasimme ison pullon vettä ja kylmät oluet.
Portofino-ravintolan on arvosteltu olevan Splitin toiseksi parhain ravintola. Ruokalistan luomukana-annos oli oikein maukas, jonka kanssa nautin hyvän, huurteisen, nollaprosenttisen Pan-oluen.
Lounaan jälkeen jatkoimme kiertelyä vanhassa kaupungissa. Keskustan muurien sisällä on ihania pikku kujia ja tunnelmallisia vanhoja rakennuksia ihastuttavine syvennyksineen, kauniita portaikkoja ja vihreitä ikkunaluukkuja.
Kassi heiluen tutustumaanidylliseen matkakohteeseen. Asuna ilmava kesäpaita sekä ohuet, keveät housut ja kädessä korikassi. Mustat, useita vuosia vanhat Ril’s-nahkasandaalit kulutin loppuun tällä reissulla.
Koska ei voi matkustaa, pitää tyytyä katselemaan matkakuvia. Ja sehän on mukavaa ajanvietettä! Törmäsin omaa kuvagalleriaani selatessa Israelin matkan kuviin. Tel Aviv, kaupunki, jonka monimuotoisuus on kiehtovaa. Kaupungissa historian havina sekoittuu moderniin elämänmenoon.
Tel Avivin maine liberaalina on varmasti osasyynä siihen, että väestö on nuorta. Myös monet teknologiayritykset ovat tuoneet nuorta väkeä kaupunkiin. Silicon Wadi on pilvenpiirtäjistä muodostunut moderni kaupunginosa. Tälle kontrastina on vanha kaupunki Old Jaffa ja kaunis vaaleahiekkainen ranta, joka on surffaajien suosiossa. Bauhaus-tyylisiä rakennuksia puolestaan voi bongata White Cityksi nimetyssä kaupunginosassa. Edellämainittujen väliin jää aikaisemmin slummiutuneet korttelit ja niiden pikkukadut. Orientaalisesta arkkitehtuuristaan tunnettu Neve Tzedek on kunnostettu ja on nykyisin täynnä suosittuja ravintoloita, trendikkäitä putiikkeja ja taidegallerioita. Kaupunginosa on miltei entisessä loistossaan. Osa rakennuksista on saneerattuja, osa alkuperäisessä muodossaan ja osa vielä hylättyjä, tyhjine huoneine ja graffitteineen. (Oma kokemus joulukuulta 2016).
Mielenkiintoinen ja monikasvoinen kaupunki.
Neve Tzedek (tai Neve Tsedek) oli ensimmäinen juutalainen kaupunginosa vanhan kaupungin ulkopuolella. Se rakentui, kun Jaffa alkoi tuntua liian ahtaalta. Perheet, jotka halusivat rauhaa ylikansoittuneesta Jaffasta rakensivat uudet talot orientaaliseen tyyliin. Taloihin tehtiin yksityiset kylpyhuoneet ja käymälät. Rakennustyyli oli vanhaan kaupunkiin verraten uutta, värikästä ja yksilöllistä. Kaupunginosan kadut ovat kapeita ja mielenkiintoisia kävellä tänäkin päivänä. Tämä paikka tulikin suosikikseni Tel Avivin matkalla. Sen pienet yllätykselliset putiikit, galleriat ja viihtyisät ravintolat ovat ihastuttavia.
Kaupungin Bauhaus-tyylin toivat mukanaan Saksasta Tel Aviviin muuttaneet juutalaiset arkkitehdit 1920-1930 -luvuilla. Moderneja Bauhaus-taloja rakennettiin lähemmäs 1940-lukua asti. Tel Avivin kerrotaan olevan ensimmäinen kaupunki maailmassa, joka oli suunniteltu kansainvälisellä tyylillä ja vielä tänä päivänä ainoa kaupunki, jossa on näin paljon Bauhaus-tyyliä. Siksi valkoinen kaupunginosa, White City, onkin Unescon yksi maailmanperintökohde.
Jaffan vanha kaupunki kiinnostaa turisteja ja onkin keskeinen osa Jaffan kaupunkia. Asukkaat ovat vähentyneet, mutta ravintolat ja taidegalleriat lisääntyneet. Olisi ihana viettää aikaa vanhan kaupungin kupeessa sijaitsevassa ylellisessä hotellissa ja vaikkapa piipahtaa läheisessä kirkossa.
Jaffasta löytyy vanhoja kirkkoja, kappeleita ja moskeijoita, joita on restauroitu. Kuuluisin kirkoista lienee St. Peter’s Church (Pyhän Pietarin kirkko), jonka kellotorni kohoaa korkealle. Illan pimetessä kuuluu minareetin ääni, joka kantautuu kauas meren äärellä olevan moskeijan huipulta. Täällä on oma tunnelmansa, jonka aistii parhaiten kävelemällä keskellä vanhan kaupungin kivisiä katuja ja historiallisia portaikkoja.
Jaffa on ollut Israelin tärkeä satamakaupunki. Nykyään se kuuuu Tel Aviv – Yafo -kaupunkiliitokseen. Jaffa mainitaan jo kreikkalaisessa mytologiassa, jossa kalliot sataman edustalla edustavat paikkaa, jossa Perseus pelasti Andromean. Raamatullisiin kertomuksiin liittyen nimensä kaupunki on saanut Nooan pojan mukaan, Yafet, joka vedenpaisumuksen jälkeen perusti kaupungin. Myös Joonan tarina liitetään tänne. Keskiajalle mentäessä kaupungin valtasivat arabit (v. 636) ja sen ajan maantieteilijä al-Muqaddasi kutsui kaupunkia Yaffaksi. Tästä nimi taipuukin Jaffaan. Sittemmin suomalaisille tuttu mainoslausahdus ”Jaffat tulloo”, kertoo, että (ne) appelsiinit tulevat täältä. Paljon on ehtinyt tapahtua jo ennen appelsiinien istutusta ja siitä tähän päivään, hallitsijat ovat vaihtuneet ja siitä on taisteltu useita kertoja.
Toivottavasti taistelu Jaffojen kasvattamiseksi jatkuu, sillä viljelmät ovat huolestuttavasti vähentyneet. Vielä löytyy kuitenkin niitä, jotka haluavat säilyttää tämän kansallisen ylpeyden kasvamisen jatkossakin ja viedä aurinkoisen vitamiinipommin ilosanomaa eteenpäin. Tänne meillekin.
Se on jännä miten kaupunki avautuu eri tavalla, kun siihen enemmän tutustuu, vaikka vain lukemalla eri artikkeleja – verrattaessa tunteeseen heti ensikokemuksen jälkeen. Onneksi on matkakuvat joihin voi palata ja ehkä Israeliin joskus myös uudestaan!
S t y l e A d o r e 