Samaan aikaan joka vuonna

Samaan aikaan joka vuonna. Miten sattuukaan, miltei päivälleen. Se alkaa, se matkakuume tai kevään odotus. Nautin talvesta, kuten nautin myös eri vuodenajoista, mutta nyt kaipaisi auringon valoa ja lämpöä. Mistäs sitä muuten saisi kuin matkustamalla vähän lämpimille seuduille ja sinne, missä aurinko paistaa pidempään. Matkahaaveita…

Pääsisi tuo tuliaismekkokin käyttöön, jonka ostin itselleni viime reissulta. Mekko on elokuisia Kroatian tuliaisia ja ehdin käyttää sitä vasta yhtenä päivänä. Kaipaan sen keveää helmaa. Kroatiassa näkyi olevan paljon Italiassa tehtyjä vaatteita, kuten tämä mekko ja onhan siellä myös paljon muitakin italiailaisia vaikutteita, onhan maa toisella puolen Adrianmerta. Historiaa unohtamatta. Splitin kaupungissa on virallisesti puhuttukin italiaa, kun kaupunki oli Venetsian valtaamana (v. 1420-1797).

Mekkokuvauksia ilta-auringon kultaamassa Splitin keskustassa, Pyhän Domniuksen katedraalin ulkoseinään nojaten. Todella kaunis paikka ja miten kaunista tuo kalkkikivi onkaan, vuodet vain huokuvat kiviseinästä.

Katedraalilta lähdimme kävelemään rantabulevardia pitkin kohti jahtien täyttämää satamaa. Upeita jahteja kerrakseen! Yhteen niistä asteli koripallolegenda Michael Jordan posseineen.

Ahoy, may I step in. Need some luxury yachting.

Hotelli Cvita, Split Kroatia

Matkajuttu Kroatiasta jatkuu. Kerron tässä vielä lisää valitsemastamme hotellista.

Majapaikkamme hotelli Cvita oli viihtyisä, perheomistuksessa oleva neljän tähden hotelli. Tästä Marjan kukkulan rinteessä olevasta hotellista puuttui suuren hotelliketjun persoonattomuus. Vaikkakin yleensä pidän hieman modernimmin sisustetusta hotellihuoneesta, niin tämä kuninkaalliseen tyyliin sisustettu hotelli miellytti viihtyisyydellään ja erinomaisilla mukavuuksillaan.

Huoneemme oli luokiteltu exclusive-huoneeksi, joka oli tilava ja säilytystilaa oli riittävästi. Huoneen erinomaisessa sängyssä sai hyvät yöunet ja tunsin nukkuvani kuin kuningatar. Merelle päin suuntaava parveke oli kiva lisä. Parvekkeella nautinkin päivittäin suihkun jälkeisen virvokkeen ennen kaupunkiin tai illalliselle lähtöä, samalla kun ihailin auringon valossa kimmeltävää Adrianmerta.

Kahden kylpyhuoneen taktiikka on erinomainen! Varsinkin kun toisessa on miellyttävä sadevesisuihku ja toisessa hyvän kokoinen kylpyamme, jossa pääsi rentotumaan. Ihan luksusta! Kun kotona ei ole kylpyammetta on lomalle kiva ottaa mukaan ihanan tuoksuinen kylpypommi, ylellinen kylpyöljy tai pehmeä kylpyvaahto.

Hotellin ulkouima-allas oli ihana! Uima-allasalue toimi myös hotellin ravintola-alueena. Huoneen hintaan kuuluvan monipuolisen aamiaisen sai nauttia joko sisätiloissa tai ulkona uima-altaan vieressä. Päiväsaikaan uima-altaan reunoille tuotiin aurinkotuolit, juomia ja lounasta tarjoiltiin, ja kun aurinko laski, ulkotila muuttui viihtyisäksi ravintolaksi. Ja mikään tylsä hotellin ravintola ei todellakaan ollut kysessä! Kokki pisti parastaan, ruoka oli herkullista, miljöö rauhallinen ja viihtyisä. Ruokien hinnat eivät päätä huimanneet ja juomat olivat hyviä.

Aamiaisen pehmeä cappuccino aamiaisherkkujen kera ja hieman myöhemmin nopea lounas.
Illallisella: Linguine pasta-annos ja uima-allasalueen ravintola iltavalaistuksessa.

Vihdoinkin!

Vihdoinkin pääsi matkustamaan! Finnairin siivittämänä lensimme helteiseen Kroatiaan. Kroatia ei ollut ennestään tuttu kummallekaan. Toki YouTube-videoita tuli katsottua ennen matkaa niin paljon, että tuntui kuin nähtävyydet olisivat jo tuttuja ennen matkaa.

Lento lähti aamulla kello 7.20, joten lentokentällä piti olla jo 5.20. Vaikka edellisenä yönä tuli nukuttua vain puolitoista tuntia, ei koneessa nukuttanut. Sellainen matkajännitys…

Lento kesti vain vajaat kolme tuntia Helsingistä Split:iin, joten olimme aamupäivästä jo perillä. Hotellillakin olimme ajoissa jo ennen sisäänkirjautumisaikaa. Olimme valinneet viihtyisän Cvita-hotellin sen rauhallisen sijainnin, viihtyisän uima-allasalueen ja kehutun aamiasvalikoiman vuoksi. Hotellin tiloissa on pukuhuoneet ja matkatavaroiden säilytysmahdollisuus, joten olisimme voineet nauttia hotellin tarjoamista mukavuuksista ennen huoneeseemme pääsyä. Sisäuima-allas, kuntosali, spa, saunat, ulkouima-allas ja ravintolan herkut toki houkuttelivat ja lepotuolissa löhöily olisi ehkä ollut järkevin vaihtoehto, varsinkin kun yöunet olivat jääneet vähäisiksi. Päätimme kuitenkin lähteä suoraan kaupunkiin.

Kävelymatkaa Marjan kukkulalla sijaitsevasta hotellista Splitin keskustan kulmille on siinä 1,5-2km ja hyväkuntoisina reippailijoina ajattelimme sen olevan pikainen kävelymatka. Lämpötila oli ehtinyt nousta 31:een celsiusasteeseen ja auringon porotuksessa sehän on jo nelisenkymmentä astetta kuumuutta. Eipä siinä mitään, hiukset hikiseen niskaan liimautuneena saavutimme rinteen alapuolella olevan keskustan, ostimme pikkukaupasta mehujäätelöt viilentyäksemme ja joimme pullolliset vettä. Ensivaikutelma veden äärellä olevasta, auringon hehkua heijastavasta kaupungista oli hyvä, rannassa olevat jahdit korostivat lomatunnelmaa.

Kävelimme rantabulevardia eli Rivaa pitkin ja nälän yllättäessä päätimme lähteä kaupungin porttien sisäpuolelle etsimään hyvää lounaspaikkaa. Olin jo etukäteen katsellut TripAdvisorin sivuilta hyviä ruokapaikkoja, joita kaupungissa löytyykin monia. Splitin ruokakulttuuria kehutaan, eikä suotta (se tuli todettua).

Päästyämme vanhan kaupungin porttien sisäpuolelle huomasimme miten muutkin turistit olivat lähteneet liikkeelle koronasulkujen jälkeen, muurien sisällä oli suorastaan ruuhkaa. Vanhan kaupungin muurit ovat aikanaan suojanneet palatsia, jonka roomalainen keisari Diocletianus rakennutti eläkepäiviään varten (jonne hän vetäytyi vuonna 305). Kyseinen keisari oli ihastunut paikkaan, jota Adrianmeren helmeksikin kutsutaan.

Tähän helmeen mekin ihastuimme. Paitsi ruuhkaan, joka iski vasten kasvoja ja korona-ajatusten pyöriessä mielessä suorastaan pelotti, mutta maskit ruuhkatilanteissa, hyvä käsihygienia ja käsidesi sai olon vapautumaan ensishokin jälkeen.

Etsimme paria ravintolaa, joihin suunnittelimme tutustuvamme. Pyörimme pitkin historiallisen keskustan kujia ja aukioita, kunnes ihan vahingoissa kurkistin eräästä kulmauksesta ja siellähän se olikin, Splitin toiseksi parhaaksi valittu ravintola, jossa käyminen oli minulla ollut juuri mielessä. Hikipisarat otsalla pääsimme aurinkovarjon alla olevaan pöytään ja ensitöiksi tilasimme ison pullon vettä ja kylmät oluet.

Portofino-ravintolan on arvosteltu olevan Splitin toiseksi parhain ravintola. Ruokalistan luomukana-annos oli oikein maukas, jonka kanssa nautin hyvän, huurteisen, nollaprosenttisen Pan-oluen.

Lounaan jälkeen jatkoimme kiertelyä vanhassa kaupungissa. Keskustan muurien sisällä on ihania pikku kujia ja tunnelmallisia vanhoja rakennuksia ihastuttavine syvennyksineen, kauniita portaikkoja ja vihreitä ikkunaluukkuja.

Kassi heiluen tutustumaan idylliseen matkakohteeseen. Asuna ilmava kesäpaita sekä ohuet, keveät housut ja kädessä korikassi. Mustat, useita vuosia vanhat Ril’s-nahkasandaalit kulutin loppuun tällä reissulla.