Viileä kesä vaatii pukeutumista sen mukaan. Tällä kertaa, vaikka aurinko paistoi, niin Ulla-myrskyn jälkimainingeissa oli laitettava mekon päälle takki. Olin valinnut päälleni pitkähihaisen pantterimekon, mutta pitkät hihat eivät kuitenkaan suojanneet tarpeeksi viileältä tuulelta. Päädyin laittamaan päälle vielä luottovaatteen eli mustan, biker-tyylisen nahkatakin. Kenkinä niin ikään biker-tyyliset nilkkurit.
Mekko on ihanan laskeutuvaa satiinimaista kangasta, helma on ilmava ja mekossa on taskut. Mekkoon ei kuulu vyötä, mutta lisäsin vyön, jotta sain mekkoon kivempaa muotoa. Tässä asussa lähdin moikkaamaan ystävää ja olimme sopineet tapaamispaikaksi Chéri-ravintolan Helsingin Eteläesplanadilla.
Chéri on suloinen ravintola, jonka annokset ovat vielä suloisempia. Nautimme lasilliset kuplivaa ja yhdet pienet suolaiset annokset. Valitsin maistettavaksi Heirloom Tomatoes -annoksen, jossa kuohkean ja maukkaan Burrata-juuston päällä olevat eri väriset tomaattilohkot olivat saaneet päälleen ihanan pirteän kastikkeen yrteistä ja viinietikasta. Annos oli koristeltu kauniisti pienin syötävin samettikukin. Nam.
Illallisasu Milanossa. Olin valinnut ylleni puseron, jonka hihoissa ja yläosassa on läpinäkyvyyttä. Läpinäkyvyys onkin yksi tämän kauden huipputrendeistä.
Muotilehtien sivuilla on näkynyt paljon mekkoja, joissa on läpinäkyvyyttä enemmänkin. Tätä trendiä voi kantaa yllään myös pienemmässäkin määrin. Yhdistin puseron mustiin leveälahkeisiin housuihin ja hopeisiin asusteisiin. Myös leveät lahkeet ja metallin sävyt ovat tällä hetkellä muotikartalla.
Matkalla illalliselle kävelimme Via Monte Napoleonen kautta.
Trending: sheer fabrics, metallics and wide leg pants.
Illallisen nautimme ravintola Maruzzellassa, jonka listalta valitsin klassikon, maukkaan risotto Milanesen eli sahramirisoton.
Ei, en pukeutunut Versaceen, vaikka niin monet täällä tekevät…
Miami Beachin Ocean Drivellä oleva upea välimerellisen rakennustyylin omaava huvila on tullut tunnetuksi Versace Mansionina, jonka historiasta monet jo tietävätkin*. Rakennus kantaa nimeä Casa Casuarina, jossa toimii nykyisin hotellin lisäksi ravintola nimellä Gianni’s. Gianni’s on suosittu lounas-ja illallispaikka, enimmäkseen ehkä sen vuoksi, että tämä paikka halutaan nähdä ja kokea, sekä ottaa muutama kuva siinä ohella. Vai olisiko ne kuvat juuri se tärkein juttu tässä kokemuksessa?
Olin kuullut, että ravintola olisi tutustumisen arvoinen. Tein siis pöytävarauksen lounaalle ja odotin innoissani pääseväni tutustumaan miljööseen.
Versacemaisen värikäs ja kiva tunnelma.
Olin toivonut pöytää uima-altaan läheltä, sillä halusin nähdä paikan upean laatoituksen ja värikkään mosaiikin.
Gianni’s alkupalasalaatti ja jälkiruokasorbetti.Molemmat herkullisia!
Pääruoaksi lohta ja kasviksia.Terveellistä!
Lounasasuna uusi vaaleansininen mekko ja asusteena uudet Kate Spaden aurinkolasit. Muu asu on jo ennestään tuttua, omasta kaapista.
No, tykkäsinkö ruuasta? Täytyy sanoa, että ruoka oli ihan menettelevää, ei mikään huikea gourmet-kokemus. Toki, olihan kyseessä lounas eikä illallinen, niin odotukset eivät olleet niin korkealla. Lähiruokaa suosivana en viitsi nyt ottaa kantaa siihen, onko ekologista tuoda Floridaan lohta jäämereltä tai meriahventa Välimereltä (ellei jälkimmäinen ole viljelty Connecticutissa)… Pidin kuitenkin alkuruokasalaatista, jälkiruuan sitruunasorbetista ja ruokajuomista. Sorbetti oli niin hyvää, mehukasta ja raikasta, sopi täydellisesti Floridan lämpimään iltapäivään, jossa lämpötila lähenteli kolmeakymmentä celsiusastetta. Pieni tuulenvire, puolipilvinen päivä sekä pöytiä varjostavat aurinkovarjot pitivät olon juuri sopivana. Ulkotilassa ei tullut kuuma ollenkaan. Keskikesän helteellä suosisin kyllä sisätilaa, jossa ilmastointi pitäisi tilan miellyttävänä olla.
Ruokailukokemuksesta mieleeni jäi huono asiakaspalvelu, tarjoilija ei näyttänyt keskittyvänsä työhönsä tarpeeksi. Pöydästämme puuttui osa aterimista ja tarjoilija toi juomatilaukset väärin, vaikka toisti sen tilaustamme tehdessä oikein, taisi kirjoittaa muistiinkin. Ehkä illallishenkilökuntaan on panostettu enemmän, jäin miettimään.
Ihan hyvin puukello käy näin nättiin asuunkin ja italialaiseen tunnelmaan, mietin. Ranteessa tyylikäs Havu-kello, suomalaista suunnittelua.
*Casa Casuarina on rakennettu vuonna 1930. Talo tuli erityisen kuuluisaksi, kun italialainen muotisuunnittelija Gianni Versace osti talon itselleen vuonna 1992 ja taloa alettiin kutsua Versace Mansioniksi. Surullisen kuuluisaksi talo muuttui, kun Gianni murhattiin kotitalonsa edustalle vuonna 1997. Versacen leima ja design ovat yhä vahvana talossa ja talo onkin Yhdysvaltain kolmanneksi kuvatuin ”koti” Valkoisen talon ja Gracelandin jälkeen.
I recently had a lunch in the former Versace Mansion, Casa Casuarina. At the lunch, I wore a blue eyelet dress. And of course, like many other, I used the opportunity and took a few pictures while spending an hour or two there.
Vogue has a good article about this former Versace Mansion. The villa has also been seen in The American Crime Story (The Assassination of Gianni Versace). If you wanna know more about the interior design and how the place has changed since Gianni’s time, I recommend reading the article.
Matkajuttu Kroatiasta jatkuu. Kerron tässä vielä lisää valitsemastamme hotellista.
Majapaikkamme hotelli Cvita oli viihtyisä, perheomistuksessa oleva neljän tähden hotelli. Tästä Marjan kukkulan rinteessä olevasta hotellista puuttui suuren hotelliketjun persoonattomuus. Vaikkakin yleensä pidän hieman modernimmin sisustetusta hotellihuoneesta, niin tämä kuninkaalliseen tyyliin sisustettu hotelli miellytti viihtyisyydellään ja erinomaisilla mukavuuksillaan.
Huoneemme oli luokiteltu exclusive-huoneeksi, joka oli tilava ja säilytystilaa oli riittävästi. Huoneen erinomaisessa sängyssä sai hyvät yöunet ja tunsin nukkuvani kuin kuningatar. Merelle päin suuntaava parveke oli kiva lisä. Parvekkeella nautinkin päivittäin suihkun jälkeisen virvokkeen ennen kaupunkiin tai illalliselle lähtöä, samalla kun ihailin auringon valossa kimmeltävää Adrianmerta.
Kahden kylpyhuoneen taktiikka on erinomainen! Varsinkin kun toisessa on miellyttävä sadevesisuihku ja toisessa hyvän kokoinen kylpyamme, jossa pääsi rentotumaan. Ihan luksusta! Kun kotona ei ole kylpyammetta on lomalle kiva ottaa mukaan ihanan tuoksuinen kylpypommi, ylellinen kylpyöljy tai pehmeä kylpyvaahto.
Hotellin ulkouima-allas oli ihana! Uima-allasalue toimi myös hotellin ravintola-alueena. Huoneen hintaan kuuluvan monipuolisen aamiaisen sai nauttia joko sisätiloissa tai ulkona uima-altaan vieressä. Päiväsaikaan uima-altaan reunoille tuotiin aurinkotuolit, juomia ja lounasta tarjoiltiin, ja kun aurinko laski, ulkotila muuttui viihtyisäksi ravintolaksi. Ja mikään tylsä hotellin ravintola ei todellakaan ollut kysessä! Kokki pisti parastaan, ruoka oli herkullista, miljöö rauhallinen ja viihtyisä. Ruokien hinnat eivät päätä huimanneet ja juomat olivat hyviä.
Aamiaisen pehmeä cappuccino aamiaisherkkujen kera ja hieman myöhemmin nopea lounas.
Illallisella: Linguine pasta-annos ja uima-allasalueen ravintola iltavalaistuksessa.
Vihdoinkin pääsi matkustamaan! Finnairin siivittämänä lensimme helteiseen Kroatiaan. Kroatia ei ollut ennestään tuttu kummallekaan. Toki YouTube-videoita tuli katsottua ennen matkaa niin paljon, että tuntui kuin nähtävyydet olisivat jo tuttuja ennen matkaa.
Lento lähti aamulla kello 7.20, joten lentokentällä piti olla jo 5.20. Vaikka edellisenä yönä tuli nukuttua vain puolitoista tuntia, ei koneessa nukuttanut. Sellainen matkajännitys…
Lento kesti vain vajaat kolme tuntia Helsingistä Split:iin, joten olimme aamupäivästä jo perillä. Hotellillakin olimme ajoissa jo ennen sisäänkirjautumisaikaa. Olimme valinneet viihtyisän Cvita-hotellin sen rauhallisen sijainnin, viihtyisän uima-allasalueen ja kehutun aamiasvalikoiman vuoksi. Hotellin tiloissa on pukuhuoneet ja matkatavaroiden säilytysmahdollisuus, joten olisimme voineet nauttia hotellin tarjoamista mukavuuksista ennen huoneeseemme pääsyä. Sisäuima-allas, kuntosali, spa, saunat, ulkouima-allas ja ravintolan herkut toki houkuttelivat ja lepotuolissa löhöily olisi ehkä ollut järkevin vaihtoehto, varsinkin kun yöunet olivat jääneet vähäisiksi. Päätimme kuitenkin lähteä suoraan kaupunkiin.
Kävelymatkaa Marjan kukkulalla sijaitsevasta hotellista Splitin keskustan kulmille on siinä 1,5-2km ja hyväkuntoisina reippailijoina ajattelimme sen olevan pikainen kävelymatka. Lämpötila oli ehtinyt nousta 31:een celsiusasteeseen ja auringon porotuksessa sehän on jo nelisenkymmentä astetta kuumuutta. Eipä siinä mitään, hiukset hikiseen niskaan liimautuneena saavutimme rinteen alapuolella olevan keskustan, ostimme pikkukaupasta mehujäätelöt viilentyäksemme ja joimme pullolliset vettä. Ensivaikutelma veden äärellä olevasta, auringon hehkua heijastavasta kaupungista oli hyvä, rannassa olevat jahdit korostivat lomatunnelmaa.
Kävelimme rantabulevardia eli Rivaa pitkin ja nälän yllättäessä päätimme lähteä kaupungin porttien sisäpuolelle etsimään hyvää lounaspaikkaa. Olin jo etukäteen katsellut TripAdvisorin sivuilta hyviä ruokapaikkoja, joita kaupungissa löytyykin monia. Splitin ruokakulttuuria kehutaan, eikä suotta (se tuli todettua).
Päästyämme vanhan kaupungin porttien sisäpuolelle huomasimme miten muutkin turistit olivat lähteneet liikkeelle koronasulkujen jälkeen, muurien sisällä oli suorastaan ruuhkaa. Vanhan kaupungin muurit ovat aikanaan suojanneet palatsia, jonka roomalainen keisari Diocletianus rakennutti eläkepäiviään varten (jonne hän vetäytyi vuonna 305). Kyseinen keisari oli ihastunut paikkaan, jota Adrianmeren helmeksikin kutsutaan.
Tähän helmeen mekin ihastuimme. Paitsi ruuhkaan, joka iski vasten kasvoja ja korona-ajatusten pyöriessä mielessä suorastaan pelotti, mutta maskit ruuhkatilanteissa, hyvä käsihygienia ja käsidesi sai olon vapautumaan ensishokin jälkeen.
Etsimme paria ravintolaa, joihin suunnittelimme tutustuvamme. Pyörimme pitkin historiallisen keskustan kujia ja aukioita, kunnes ihan vahingoissa kurkistin eräästä kulmauksesta ja siellähän se olikin, Splitin toiseksi parhaaksi valittu ravintola, jossa käyminen oli minulla ollut juuri mielessä. Hikipisarat otsalla pääsimme aurinkovarjon alla olevaan pöytään ja ensitöiksi tilasimme ison pullon vettä ja kylmät oluet.
Portofino-ravintolan on arvosteltu olevan Splitin toiseksi parhain ravintola. Ruokalistan luomukana-annos oli oikein maukas, jonka kanssa nautin hyvän, huurteisen, nollaprosenttisen Pan-oluen.
Lounaan jälkeen jatkoimme kiertelyä vanhassa kaupungissa. Keskustan muurien sisällä on ihania pikku kujia ja tunnelmallisia vanhoja rakennuksia ihastuttavine syvennyksineen, kauniita portaikkoja ja vihreitä ikkunaluukkuja.
Kassi heiluen tutustumaanidylliseen matkakohteeseen. Asuna ilmava kesäpaita sekä ohuet, keveät housut ja kädessä korikassi. Mustat, useita vuosia vanhat Ril’s-nahkasandaalit kulutin loppuun tällä reissulla.
Ihana kesäpäivä ja kävelylenkki koiran kanssa merellisessä miljöössä. Kävelimme rauhalliseen Tamminiemeen ihailemaan maisemia ja nauttimaan raikkaat drinkit viihtyisässä Cafe Adjuntantissa. Koirakin sai oman vesikupin. On kiva saada näin hyvää palvelua, että kävelykaverikin huomioidaan pyytämättä.
Kävelyasun tyylinä sporty chic. Päälläni rento musta trikoomekko, jonka sivussa olevalla nauhalla saa vyötäröä rypytettyä kivasti. Auringolta suojasi valkoinen Yankees-lippis ja mustat Ray Ban Erica -aurinkolasit. Jaloissa kevyet Adidaksen Court Adapt -tennarit.
Jo perinteeksi muodostunut kesädrinkit ystävän kanssa vei meidät cocktaileille Scandic Simonkentän Monkey Rooftop -baariin.
Ihanan kesäpäivän asuksi olin valinnut roosan eli vaaleanpunaisen ruusun sävyisen kukkakuvioisen mekon. Helteisen päivän päätteeksi tässä kevyessä mekossa oli mukava nauttia pari viilentävää cocktailia ja hieman pikkupurtavaakin.
Monkey Rooftop -baarin cocktailmenusta valitsin lempparidrinkkini apinamaisen version eli Monkey Coladan. Täytyy sanoa, ettei se ihan vetänyt vertoja frozen Pina Coladalle. Maistoinpa sitten vielä fashionistana Passion is a Fashion -cocktailiakin. Se oli voimakkaamman makuinen, oikein pirtsakka drinkki, jonka koristeena oli siivu passionhedelmää.
Baarista siirryimme kerroksia alaspäin Más-tapasravintolaan, jonka terassilla otimme pienet suolaiset välipalat. Valitsemani tapakset olivat enimmäkseen oikein maukkaita, mutta annos ohuista haalean värisistä Serrano-kinkun siivuista jätti pahan maun suuhun. Kuvittelin annoksen kuvailusta, että mukana tulisi kunnon palasia melonia, mutta pienet ylikypsät melonikuutiot maistuivat äklöltä. Patatas bravas ei petä koskaan, se olikin oikein hyvää ja katkarapuannos pienien briossin viipaleiden päällä chipotlen kera oli myös erittäin maukas. Ystäväni puolestaan moitti halloum-annostaan, se oli kuulema kuin kahdesti friteerattu ja kuiva. Oikein maukkaana hän koki Pinchos de camaron eli samaisen katkarapuannoksen, jota minäkin kehuin. Pari huonoa ja kolme hyvää, Más tapas. Lasillinen talon punaviiniä, Bio Bio Merlot’a pelasti huononkin tapaksen, se oli hyvää.
Más tapas! These Patatas Bravas and Pinchos de Camarón were delicious! Can’t say same about the Jamon Serrano dish. Luckily I had a glass of good red front of me. What doesn’t a glass of good wine fix! Thankfully that summer evening and my dress needed no fixing. The rose-colored flower print dress and the sunny summer evening were just perfect! Perfect for sipping cocktails at the Monkey Rooftop Bar.
Turussa vieraillessa piipahdimme illallistapaksilla ravintola di Trevissä. Ja mitä tapaksia ne olivatkaan! Parhaita maistamiani pieniä suolaisia herkkuja! Suosittelen käymään kyseisessä ravintolassa, jos Turun suunnalla vietät aikaa.
Ravintolasali oli tuona torstai-iltana hiljainen. Syynä lienee kaunis sää, joka helli Turkua. Ravintolan terassilla näytti olevan vilkkaampaa.
Kaikki mitä tapaslistalta nautimme oli todella hyvää, mitään moitteen sijaa ei jäänyt. Ainoa asia, jota kaipasin oli tapas-kokoiset jälkiruoat. Ei sitä jälkiruokakahvin kanssa muuta toivoisi kuin jonkin pienen, herkullisen, makean suupalan. Dessert Tapas, siinäpä idea!
Tapaslistalta maistelimme: marinoituja oliiveja, talon leipää ja hummusta, pimientos de padron eli paahdettuja vihreitä paprikoita, patatas bravas eli friteerattua perunaa salsa brava -kastikkeella ja aiolilla höystettynä, jamon serranoa eli ilmakuivattua kinkkua, Iberico porsaan ribsejä, sekä Pil Pil eli valkosipulilöljyssä kuumennettuja katkarapuja. Tätä listaa kirjoittaessa alankin jo miltei maistamaan suussani maukkaat katkaravut ja herkulliset perunat juuri sopivasti chilillä maustettuna.
Tällä määrällä tapaksia sai kylläisen olon ja listalta jäi vielä maisteltavaa ensi kerralle.
Ravintola di Trevi sijaitsee Aurakatu 1:ssä, Turun keskustassa, lyhyen matkan päässä kauppatorilta ja Aurajoelta, aivan siinä niiden välissä.
Ravintolasuositus Tallinnassa: Lusikas. Todella hyvä ruoka ja hinnatkin ovat kohdillaan. Tunnelmallinen Lusikas-ravintola sijaitsee Vanhankaupungin Aia-kadulla. Ravintolan keskeinen sijainti on helppo löytää.
Minulle tämä oli ensimmäinen kerta tässä ravintolassa, enkä usko, että jää viimeiseksi. Vaikkakaan en käy Tallinnassa usein, niin tästä jäi sen verran hyvä makumuisto, että mielelläni tulisin toistekin.
Alkuruokana herkuttelin chilillä ja valkosipulilla maustettuja tiikerikatkaravun pyrstöjä yrttiaiolin kera. Niin hyviä ja meheviä että!
Pääruoaksi valikoitui tällä kertaa lihaa, grillattu naudan sisäfile perunamuusilla ja maukkaalla punaviini-tryffelikastikkeella.
Jälkiruokana ranskalainen omenakakku jäätelön ja marjojen kera, nam.
Ilta-aurinko värjää kaiken kauniiksi lämpimällä sävyllä ja pehmeällä valolla. Miten rakastankaan kauniita, lämpimiä iltoja ja tätä valoa! Voi pukeutua kevyesti ja nauttia illan miellyttävästä lämmöstä.
Pukeuduinkin ihan basic mustaan trikoomekkoon, joka on mitä miellyttävin lämpimässä illassa; ei hierrä, ei kierrä, ei purista ja syödäkin voi mahansa täyteen.
Ennen auringonlaskua lähdimme South Beachin pehmeään iltaan nauttimaan aperitiivit yhteen monista Collins Avenuella sijaitsevsta hotelleista.
Nautimme ruokahalua herättävät drinkit ulkosalla, taivas kattona, livemusiikin soidessa taustalla. Sitten suunnistimme kohti Espanola Waytä. Siellä valitsimme italialaisen Piccolo Cucina -ravintolan, jossa nautimme pastaa meren herkuilla. Itse söin hummeriraviolia (nam) ja seuralaiseni nautti todella maukkaan pasta di maren, jonka isot scampit olivat todella mehukkaita!
Art Deco vibes. Dinner and drinks. What I wore: basic black.
S t y l e A d o r e 