Nuoremmaksiko?

Beach-walking

Polku tää.

Tästä piti tulla juttu tyyli-ihastuksesta, otsikolla Tyyli-ihastus Liza. Menen kuitenkin Lizan mukana vakavampaan aiheeseen:  ikäsyrjintään. Aihetta liippasikin jo edellinen juttuni.

Olen alkanut miettimään asiaa, että mitä jos, mitä jos joskus kohtaisin itse tälläistä (kauhea sana ikäsyrjintä). Törmäsinkin Younger TV-sarjaan sopivasti. Sarja kertoo upeasta nelikymppisestä Lizasta, joka ei saa ikäisenään toivomaansa työpaikkaa ja ystävänsä vihjeestä Liza tekeytyy vähän nuoremmaksi, tai vähän enemmänkin. Liza saa toivomansa työn ja sen mukana uuden elämän  26-vuotiaan olemuksella. Ja mitä kaikkea tämä uusintakierros 26-vuotiaana tuokaan mukanaan. Kaikkea jännää, mukaan lukien nuoren poikaystävän. 

Vaikka itsekin olen nuoremman näköinen kuin ikäiseni, niin en ehkä lähtisi valehtelemaan, ainakaan noin paljon, muutaman vuoden kyllä, ehkä. Vaikka menisin kymmenen vuotta nuoremmasta, niin kiinnijäämisen aiheuttama nolous ei olisi kiva tunne. Loppujen lopuksi ikähän on vain numero (vai onko tämä vain klisee). Eikös unelmien saavuttaminen tunnu parhaalta olemalla rehellinen.  Mikäs unelman täyttymys se on, jos se perustuu valheelle! 

Younger-sarjassa mielestäni parasta on kuitenkin tyyliasiat. On kiva seurata Lizan asuvalintoja. Tietysti odotan milloin nainen tulee ulos kaapista ja kertoo totuuden ennen kuin jää kiinni valheestaan jollain karmealla tavalla.

Aihe saa ajattelemaan. Yleensä nelikymppisenä ollaan omattu työstä sen verran kokemusta, että uuden työpaikan saaminen samalta alalta on helpompaa kuin vasta-alkajalla. On asiantuntemusta tarpeeksi, joten asioihin perehtymistä ei tarvitse aloittaa alusta. Entä jos nelikymppinen haluaakin vaihtaa alaa tai rohkenee hakemaan opiskelemaan uutta ammattia, miten hän pystyisi vakuuttamaan, että enemmän elämää nähnyt on yhtä hyvä valinta uusiin opintoihin tai uuden uran aloittamiseen kuin nuorempi hakija. 

Uskoisin, että uskallus hypätä uuteen ja unelmien tavoittelu työn tai harrastusten suhteen on yleistynyt ja se koetaan nykyään enemmän positiivisena asiana kuin päämäärättömänä kuljeskeluna. Toivottavasti työhonottajat ja opiskelijoiden valintaa tekevät ovat myös kartalla asian suhteen ja antaisivat mahdollisuuksia niin vanhemmille kuin nuoremmillekin. Motivaatiohan se on, joka merkitsee paljon!

Kaikille ei ole vielä parikymppisenä selvää mitä haluaisi tehdä “isona” tai ajatus muuttuu matkan varrella. Myös yhden elämän rajallisuus tuo vastaan ajatuksia, mitä jos, mitä jos tuo toinen työ olisikin enemmän minua ja toisi enemmän mielekkyyttä elämään, onnellisuuttakin. Lizan tapauksessa hänellä oli lapsen kokoinen aukko työkokemuksessa, koska hän oli jäänyt kotiäidiksi. Aukko työkokemuksessa lisättynä ikään oli sellainen yhtälö, joka ei avannut hänelle ovia ja oli keksittävä jotain. Toivottavasti todellisuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää ja oikeassa elämässä huomiota kiinnitetetään persoonaan, kykyihin ja tuohon jo mainitsemaani motivaatioon.

Nopeasti mieleeni juolahtaa keski-ikää kolkuttelevia tuttuja (tai sen jo saavuttaneita, mikä se onkaan tänä päivänä), joista yksi on hiljattain opiskellut uuden ammatin, toinen kirjoittanut kirjan päivätyönsä ohella, kolmas opiskelee työn ohessa kaikkea häntä kiinnostavaa, neljännen harrastus on viemässä häntä ammattilaiseksi ja viides ryhtyi keksijäksi. Tässä todisteita tarpeeksi!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s