Viileä kesä vaatii pukeutumista sen mukaan. Tällä kertaa, vaikka aurinko paistoi, niin Ulla-myrskyn jälkimainingeissa oli laitettava mekon päälle takki. Olin valinnut päälleni pitkähihaisen pantterimekon, mutta pitkät hihat eivät kuitenkaan suojanneet tarpeeksi viileältä tuulelta. Päädyin laittamaan päälle vielä luottovaatteen eli mustan, biker-tyylisen nahkatakin. Kenkinä niin ikään biker-tyyliset nilkkurit.
Mekko on ihanan laskeutuvaa satiinimaista kangasta, helma on ilmava ja mekossa on taskut. Mekkoon ei kuulu vyötä, mutta lisäsin vyön, jotta sain mekkoon kivempaa muotoa. Tässä asussa lähdin moikkaamaan ystävää ja olimme sopineet tapaamispaikaksi Chéri-ravintolan Helsingin Eteläesplanadilla.
Chéri on suloinen ravintola, jonka annokset ovat vielä suloisempia. Nautimme lasilliset kuplivaa ja yhdet pienet suolaiset annokset. Valitsin maistettavaksi Heirloom Tomatoes -annoksen, jossa kuohkean ja maukkaan Burrata-juuston päällä olevat eri väriset tomaattilohkot olivat saaneet päälleen ihanan pirteän kastikkeen yrteistä ja viinietikasta. Annos oli koristeltu kauniisti pienin syötävin samettikukin. Nam.
Vietimme kummityttöni kanssa pilvistä kesäpäivää Helsingin Paradox-museossa. Kumpikin meistä oli pukeutunut farkkuihin. Oma asuni koostui vaaleanpunasävyisestä t-paidasta ja sinisistä leveälahkeisista farkuista, valkoisista tennareista ja vaaleanpunaisesta pienestä laukusta. Rakastan purkkapinkkiä, sitä Hubba Bubba -purkan pinkkiä väriä. Joskus mietin, että onko se liian lapsellinen väri, mutta mitä sitten! Jos jostain väristä tykkää, niin saa tykätä ja siihen pukeutua – aikuisenakin.
Kun keinut itsesi kanssa. Keinulaudan välissä on peili, joten näyttää kuin vastapuolella olisit sinä itse.
No, mitä pidimme Paradox-museosta? Ihan ok, aika pieni eikä mitään niin kovin ihmeellistä koettavaa. Kummityttöni koki, että Zero gravity -huone oli huijausta. Tämä hänen sanoin. Hän odotti suurempaa kokemusta, mutta se, kuten kaikki muukin museossa perustuu optisiin illuusioihin ja visuaalisiin efekteihin. Ihan kivaa tekemistä pilviselle päivälle, jolloin sadepilvet kasaantuvat uhkaavasti taivaalle, ilman havaintoharhoja.
Kävimme ystävän kanssa cocktaileilla Hotelli Tornin American bar:ssa. Asuksi olin valinnut valkoisen hieman läpikuultavan röyhelöpaidan ja pikkuruutuiset, ruskeasävyiset, leveälahkeiset housut ja asusteiksi ruskean mokkanahkaisen olkalaukun ja nilkkurit. Ruskea mokkanahka on hyvin trendikästä tällä hetkellä ja olikin mukava kaivaa nämä vaatekaapin perältä taas käyttöön.
Päällystakiksi olin valinnut vaaleasävyisen tekoturkistakin, mutta harmiksi asusteista ja takista jäi kuva ottamatta.
Chloen boheemi tyyli inspiroi. Kaunis pitsipusero on tässä päätähtenä, kuten minunkin asussani.
Asuinspiraation olin saanut Chloen tämän talven kampanjakuvista, joista tuossa yläpuolella yksi ihastuttava.
Tammikuun asuista pari poimintaa. Mitä puin ja miten.
Vaaleansinisen neuleen alla ohut musta paitapusero yhdistettynä tekonahkahousuihin ja biker-tyylisiin nilkkureihin. Toisen kuvan yläosa on ollut täällä ja päällä aiemminkin. Aiemmin yhdistin sen mustiin leveälahkeisiin housuihin (Milanon jutussa). Tällä kertaa pusero sai parikseen velour-hameen. Jalassa samat nilkkurit kuin vasemmanpuoleisessakin kuvassa. Nämä ovatkin suosikkinilkkurini, koska ne ovat hyvät jalassa ja näyttävät hyviltä, ainakin omasta mielestäni 🙂
Kaunis aamu maailman kauneimmassa paikassa, mikäs ihanampaa! Heräsin ajoissa ja lähdin kävelemään Bellagion pääkatua pitkin rannan vierustaa. Olin tullessamme bongannut hyvän kuvauspaikan ja tähtäsin tänne ennen kuin muut turistit ehtisivät. Hyvin ehdin ottamaan muutaman kuvan, ennen kuin muut matkustajat lähtivät liikkeelle aamiaspöydistään. Itse palasin aamiaisen äärelle vasta kuvat otettuani.
Aamu oli vähän vilpoinen, joten kietaisin Missonin värikkään huivin kaulan ympärille ja laitoin nahkatakin valkoisen t-paidan päälle.
Syötyämme aamiaisen, lähdimme kiertelemään Bellagion kaunista kylää. Tällä kertaa sain kuvausapua matkaseuralaiselta, joka oli aamulla jäänyt nukkumaan.
Päivän edetessä nahkatakin saikin ottaa pois päältä, koska ilma alkoi lämpenemään. T-paidan kaverina mustat leveälahkeiset housut ja valkoiset tennarit.
Katsokaa tätä kaunista paikkaa! Täällä on hymy herkässä ja mieli korkealla.
Missä: Bellagiossa, joka on kylä Italian Comojärvellä. Milloin: viime keväänä, huhtikuussa 2023. Miten: Lensimme Milanoon, josta junalla Comon kaupunkiin ja sieltä bussilla Bellagioon. Bussiyhteyttä en suosittele, se oli sellaista kyynärpäätaktiikkaa yrittäessä päästä bussiin matkalaukkujen kanssa. Paluumatka veneellä Bellagiosta Comolle sujui kuin vettä vaan. Veneet ja vesibussit kulkevat Comojärvellä todella hyvin ja niiden käyttö on helppoa. Lippuja voi ostaa laiturin myyntipisteestä tai mobiilisti.
Asukuvissa käärmeprinttiä. Neutraalissa värimaailmassa mateleva paitapusero on sopivan ohutta kangasta, jonka saa hyvin housunkauluksen sisäpuolelle. Mustat housut ovat korkeavyötäröiset, joten vyölle löytyy sopiva ja luonnollinen paikka vyötäröltä. Erilaisilla vöillä saakin somistettua nämä housut kivasti. Tällä kertaa valitsin vyöksikin käärmeprinttiä.
Inhoan käärmeitä, mutta tämä printti on kivannäköinen.
Vihdoinkin pääsi matkustamaan! Finnairin siivittämänä lensimme helteiseen Kroatiaan. Kroatia ei ollut ennestään tuttu kummallekaan. Toki YouTube-videoita tuli katsottua ennen matkaa niin paljon, että tuntui kuin nähtävyydet olisivat jo tuttuja ennen matkaa.
Lento lähti aamulla kello 7.20, joten lentokentällä piti olla jo 5.20. Vaikka edellisenä yönä tuli nukuttua vain puolitoista tuntia, ei koneessa nukuttanut. Sellainen matkajännitys…
Lento kesti vain vajaat kolme tuntia Helsingistä Split:iin, joten olimme aamupäivästä jo perillä. Hotellillakin olimme ajoissa jo ennen sisäänkirjautumisaikaa. Olimme valinneet viihtyisän Cvita-hotellin sen rauhallisen sijainnin, viihtyisän uima-allasalueen ja kehutun aamiasvalikoiman vuoksi. Hotellin tiloissa on pukuhuoneet ja matkatavaroiden säilytysmahdollisuus, joten olisimme voineet nauttia hotellin tarjoamista mukavuuksista ennen huoneeseemme pääsyä. Sisäuima-allas, kuntosali, spa, saunat, ulkouima-allas ja ravintolan herkut toki houkuttelivat ja lepotuolissa löhöily olisi ehkä ollut järkevin vaihtoehto, varsinkin kun yöunet olivat jääneet vähäisiksi. Päätimme kuitenkin lähteä suoraan kaupunkiin.
Kävelymatkaa Marjan kukkulalla sijaitsevasta hotellista Splitin keskustan kulmille on siinä 1,5-2km ja hyväkuntoisina reippailijoina ajattelimme sen olevan pikainen kävelymatka. Lämpötila oli ehtinyt nousta 31:een celsiusasteeseen ja auringon porotuksessa sehän on jo nelisenkymmentä astetta kuumuutta. Eipä siinä mitään, hiukset hikiseen niskaan liimautuneena saavutimme rinteen alapuolella olevan keskustan, ostimme pikkukaupasta mehujäätelöt viilentyäksemme ja joimme pullolliset vettä. Ensivaikutelma veden äärellä olevasta, auringon hehkua heijastavasta kaupungista oli hyvä, rannassa olevat jahdit korostivat lomatunnelmaa.
Kävelimme rantabulevardia eli Rivaa pitkin ja nälän yllättäessä päätimme lähteä kaupungin porttien sisäpuolelle etsimään hyvää lounaspaikkaa. Olin jo etukäteen katsellut TripAdvisorin sivuilta hyviä ruokapaikkoja, joita kaupungissa löytyykin monia. Splitin ruokakulttuuria kehutaan, eikä suotta (se tuli todettua).
Päästyämme vanhan kaupungin porttien sisäpuolelle huomasimme miten muutkin turistit olivat lähteneet liikkeelle koronasulkujen jälkeen, muurien sisällä oli suorastaan ruuhkaa. Vanhan kaupungin muurit ovat aikanaan suojanneet palatsia, jonka roomalainen keisari Diocletianus rakennutti eläkepäiviään varten (jonne hän vetäytyi vuonna 305). Kyseinen keisari oli ihastunut paikkaan, jota Adrianmeren helmeksikin kutsutaan.
Tähän helmeen mekin ihastuimme. Paitsi ruuhkaan, joka iski vasten kasvoja ja korona-ajatusten pyöriessä mielessä suorastaan pelotti, mutta maskit ruuhkatilanteissa, hyvä käsihygienia ja käsidesi sai olon vapautumaan ensishokin jälkeen.
Etsimme paria ravintolaa, joihin suunnittelimme tutustuvamme. Pyörimme pitkin historiallisen keskustan kujia ja aukioita, kunnes ihan vahingoissa kurkistin eräästä kulmauksesta ja siellähän se olikin, Splitin toiseksi parhaaksi valittu ravintola, jossa käyminen oli minulla ollut juuri mielessä. Hikipisarat otsalla pääsimme aurinkovarjon alla olevaan pöytään ja ensitöiksi tilasimme ison pullon vettä ja kylmät oluet.
Portofino-ravintolan on arvosteltu olevan Splitin toiseksi parhain ravintola. Ruokalistan luomukana-annos oli oikein maukas, jonka kanssa nautin hyvän, huurteisen, nollaprosenttisen Pan-oluen.
Lounaan jälkeen jatkoimme kiertelyä vanhassa kaupungissa. Keskustan muurien sisällä on ihania pikku kujia ja tunnelmallisia vanhoja rakennuksia ihastuttavine syvennyksineen, kauniita portaikkoja ja vihreitä ikkunaluukkuja.
Kassi heiluen tutustumaanidylliseen matkakohteeseen. Asuna ilmava kesäpaita sekä ohuet, keveät housut ja kädessä korikassi. Mustat, useita vuosia vanhat Ril’s-nahkasandaalit kulutin loppuun tällä reissulla.
Välttelen Audrey Hepburnin katsetta. Peitän silmäni hänen viehkeydeltään. Oikeasti peittelen punaisia poskiani, jotka eivät ole kuvauskunnossa. Annan ihoni levätä ja stressistä aiheutuneen rosacean parantua. Kuumottavista poskista voin syyttää itseäni; tilannetta pahensi eilisiltainen suklaan ja kaakaon nauttiminen.
Asukuva ikonisen Audrey Hepburnin kuvan edessä. Persikansävyinen läpinäkyvä paitani on koristeltu pienillä sydämillä. Paita on ilmeisesti jonkun toisen virheostos, mutta minun uudehko secondhand-löytöni PrePorte:sta. Housut ovat väljät ja korkeavyötäröiset, oikein mukavat päällä ja täydellisen mittaiset, nämä ostin hiljattain & Other Stories -liikkeestä, jossa onkin nyt oikein mukava ale meneillään.
Sunday hairdo and Sunday makeup (none).Secondhand Bik Bok blouse and a new pair of & Other Stories trousers.
S t y l e A d o r e 