Tykkään pysähtyä katsomaan yksityiskohtia. Matkustaessa varsinkin voin jäädä ihmettelemään tai ihailemaan jotain tiettyä asiaa ja miltei unohdan ajan kulun. Voi olla kyse muodista, kuten vaatteista ja asusteista tai koruista, arkkitehtuurista ja sisustustyylistä tai ihan vaan jostain johonkin kulttuuriin kuuluvasta arkipäiväisestä asiasta tai katunäkymästä.
Tässä joitakin asioita, joita pysähdyin Milanossa katselemaan.
Milanon rakennustyyliä.
Duomon katedraalin koristeelliset ovet ja ikkunat.
Duomon katedraalin lasitaide ja marmorilattian kuviointi.
Duomon museon taide ja pienet patsaat.
Duomon museossa saa ajan kulumaan, siellä on paljon katsottavaa ja ihmeteltävää. Yllä oleva maalaus kuvastaa Moosesta vastaanottamassa kymmenen käskyä.
Hattujen luksusmerkki, Borsalino.
Shoppailusta puhuttaessa, pitää mainita hienot näyteikkunat ja italialainen tyyli.
Borsalino, aito italialainen hattukauppa. Giuseppe Borsalino aloitti hattujen teon jo vuonna 1857. Borsalino onkin vanhin italiailainen hattukauppa. Giuseppe Borsalino loi juuri tämän tietyn tyylisen lierihatun, joka on Borsalinon tavaramerkki.
Guccin näyteikkuna ja näkymä Pinkon putiikkiin Galleria Vittorio Emanuele -ostoskeskuksessa.
Rinascente-tavaratalon vintage-osasto.
Rinascentenvintage-osastolta löytyy huonekaluja ja vaatteita menneiltä vuosikymmeniltä.
Jos alkukesän aikana vierailen kirkossa, niin kirkkoon astuessa mielessäni alkaa soida ”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen…” Tällä kertaa tuo virsi tuli kauniina mieleeni käydessäni Duomon katedraalissa Milanossa. Voi miten hieno kirkko tuo onkaan, kaikkine yksityiskohtineen! Tässä joitakin kuvia Duomon sisäpuolelta, jossa toki ei soinut Suvivirsi.
Duomossa on useampi ovi. Yhden oven ulkopuolella nunna katseli kännykkää – vai oliko se sittenkin taskuraamattu.
Kävimme myös kirkon vieressä olevassa Duomon katedraalin museossa, jossa pääsi tutustumaan tarkemmin Duomon taideteoksiin. Sellaisiin, jotka ovat olleet aiemmin osa Duomoa tai kopioihin niistä teoksista, jotka ovat katedraalissa niin korkealla, että tarkempi katselu paikan päällä on hankalaa. Museossa on oma tunnelmansa hiljaisuuden ja hämäryyden vuoksi; sielläkin pyydetään vierailijoilta hiljaisuutta, kuten katedraalissakin.
Museon veistoksia: Saint Agnes ja Padre Eterno (God the Father).
Peiliin katsova enkeli ja paavin sauvaa katsova nainen.Toinen on lasimaalaus ja toinen turisti.
Other than its architecture The Duomo Milan is famous for its stained glass windows. Those windows are beautiful and full of so many details. One of my favorite glass paintings is ’Angel with mirror’ (by brothers Pompeo and Giuseppe Bertini, 19th century).
Glassmaking is an art that has developed along with the Duomo over the centuries. Starting from early 1400. And not so many knows that the most recent stained glass window at the Duomo was made in 1988! Read more here.
I came across this particular piece of art (Angel with mirror) in the Duomo museum, along many other beautiful pieces of art. If you are planning your trip to Milan and the Duomo Cathedral, don’t forget to visit the Duomo Museum. It’s worth the visit!
Kevätmatka Italian Lomabardiassa on ohitse, mutta onneksi matkan ihaniin tunnelmiin pääsee takaisin kuvien ja muistojen avulla. Matkamme kulki Milanoon, sieltä Comojärvelle ja takaisin Milanoon.
Tässä muutama kuvamuisto Milanon tunnetuimmasta nähtävyydestä eli Duomon katedraalista. Dumo on niin suuri, että sen kuvaaminen on jokseenkin haastavaa, jotta sen upeuden saa kokonaisuudessaan näkymään. Katedraalissa on uskomattoman paljon upeita yksityiskohtia!
Näin upeaa kokonaisuutta ei tietenkään ”päivässä rakennettu”, rakennusurakassa vierähti melkein 600 vuotta (v. 1386-1965).
Duomon aukiolla vilisee ihmisiä, niin turisteja kuin paikallisia häirikköjäkin, joista jälkimmäset ovat ikävä ilmiö. Tämän vuoksi Dumon aukiolla en viihtynyt kauaa. Otettiin kuvat ja vaihdettiin paikkaa. Duomon sisätiloihin mentiinkin tutustumaan rauhassa seuraavana päivänä.
Ei, en pukeutunut Versaceen, vaikka niin monet täällä tekevät…
Miami Beachin Ocean Drivellä oleva upea välimerellisen rakennustyylin omaava huvila on tullut tunnetuksi Versace Mansionina, jonka historiasta monet jo tietävätkin*. Rakennus kantaa nimeä Casa Casuarina, jossa toimii nykyisin hotellin lisäksi ravintola nimellä Gianni’s. Gianni’s on suosittu lounas-ja illallispaikka, enimmäkseen ehkä sen vuoksi, että tämä paikka halutaan nähdä ja kokea, sekä ottaa muutama kuva siinä ohella. Vai olisiko ne kuvat juuri se tärkein juttu tässä kokemuksessa?
Olin kuullut, että ravintola olisi tutustumisen arvoinen. Tein siis pöytävarauksen lounaalle ja odotin innoissani pääseväni tutustumaan miljööseen.
Versacemaisen värikäs ja kiva tunnelma.
Olin toivonut pöytää uima-altaan läheltä, sillä halusin nähdä paikan upean laatoituksen ja värikkään mosaiikin.
Gianni’s alkupalasalaatti ja jälkiruokasorbetti.Molemmat herkullisia!
Pääruoaksi lohta ja kasviksia.Terveellistä!
Lounasasuna uusi vaaleansininen mekko ja asusteena uudet Kate Spaden aurinkolasit. Muu asu on jo ennestään tuttua, omasta kaapista.
No, tykkäsinkö ruuasta? Täytyy sanoa, että ruoka oli ihan menettelevää, ei mikään huikea gourmet-kokemus. Toki, olihan kyseessä lounas eikä illallinen, niin odotukset eivät olleet niin korkealla. Lähiruokaa suosivana en viitsi nyt ottaa kantaa siihen, onko ekologista tuoda Floridaan lohta jäämereltä tai meriahventa Välimereltä (ellei jälkimmäinen ole viljelty Connecticutissa)… Pidin kuitenkin alkuruokasalaatista, jälkiruuan sitruunasorbetista ja ruokajuomista. Sorbetti oli niin hyvää, mehukasta ja raikasta, sopi täydellisesti Floridan lämpimään iltapäivään, jossa lämpötila lähenteli kolmeakymmentä celsiusastetta. Pieni tuulenvire, puolipilvinen päivä sekä pöytiä varjostavat aurinkovarjot pitivät olon juuri sopivana. Ulkotilassa ei tullut kuuma ollenkaan. Keskikesän helteellä suosisin kyllä sisätilaa, jossa ilmastointi pitäisi tilan miellyttävänä olla.
Ruokailukokemuksesta mieleeni jäi huono asiakaspalvelu, tarjoilija ei näyttänyt keskittyvänsä työhönsä tarpeeksi. Pöydästämme puuttui osa aterimista ja tarjoilija toi juomatilaukset väärin, vaikka toisti sen tilaustamme tehdessä oikein, taisi kirjoittaa muistiinkin. Ehkä illallishenkilökuntaan on panostettu enemmän, jäin miettimään.
Ihan hyvin puukello käy näin nättiin asuunkin ja italialaiseen tunnelmaan, mietin. Ranteessa tyylikäs Havu-kello, suomalaista suunnittelua.
*Casa Casuarina on rakennettu vuonna 1930. Talo tuli erityisen kuuluisaksi, kun italialainen muotisuunnittelija Gianni Versace osti talon itselleen vuonna 1992 ja taloa alettiin kutsua Versace Mansioniksi. Surullisen kuuluisaksi talo muuttui, kun Gianni murhattiin kotitalonsa edustalle vuonna 1997. Versacen leima ja design ovat yhä vahvana talossa ja talo onkin Yhdysvaltain kolmanneksi kuvatuin ”koti” Valkoisen talon ja Gracelandin jälkeen.
I recently had a lunch in the former Versace Mansion, Casa Casuarina. At the lunch, I wore a blue eyelet dress. And of course, like many other, I used the opportunity and took a few pictures while spending an hour or two there.
Vogue has a good article about this former Versace Mansion. The villa has also been seen in The American Crime Story (The Assassination of Gianni Versace). If you wanna know more about the interior design and how the place has changed since Gianni’s time, I recommend reading the article.
Jos puhutaan havusta, niin yksi asia, joka nousee mieleen hyvinkin nopeasti – ellei ensimmäisenä, on hiihtäjä Marjo Matikaisen kuuluisa huudahdus. Huudahdus, jonka nuorempikin sukupolvi tietää, vaikkei asianosaista hiihtäjää osaisi nimetäkään. Jätetään huudahdus tällä kertaa väliin ja siirrytään muihin havuihin. Nimittäin Havu-kelloihin.
Havu Watches on suomalainen perheyritys, joka suunnittelee kauniita puukelloja. Puu on materiaalina kaunis, yksilöllinen ja lämmin. Havu-kellomalliston joukosta valitsin itselleni tämän elegantin mallin, joka sopii omaan tyyliini kuin kirsikka kakun päälle. Ja mitenkäs sattuikaan, tämä ihanuus on nimeltään Kirsikka.
Kirsikka on tehty lämpimän sävyisestä kirsikkapuusta, jonka sävyä täydentää niin ikään lämpimän sävyinen metalli.
Havun mallistoa katsellessani jäin toviksi ihailemaan myös selkeää Tuohi-nimeä kantavaa kelloa ja sitä, miten mielenkiintoinen design Korpi-kellossa onkaan. Miesten mallistosta suosikikseni nousi näyttävä kronografi nimeltä Harju. Eikä tässä kaikki, uusia uniikkeja malleja on tulossa lisää! Näin sain tietää tältä oululaiselta perheyritykseltä, joka kuulema sai alkunsa, kun yrittäjät halusivat yhdistää harrastuksensa: luonnon ja kellot. Oiva yhdistelmä tästä tulikin!
Havu Watches is a Finnish small company designing wooden watches. This beauty is made of cherrywood. This elegant beauty has a pretty name also, Kirsikka, what translates cherry. Quite convenient isn’t it? Easy to remember and easy to wear, so soft and warm.
Taide näyttää inspiroineen tämän kevään ja kesän muodin kampanjakuvia. Törmäsin toinen toistaan ihastuttavampaan mainoskuvaan selatessani kevään muotilehtiä. Seuraavassa muutama, jotka saivat huomioni:
Diorin tummanpuhuvissa barokkimaista taidetta imitoivissa kuvissa naiset ovat pukeutuneet Diorin luomuksiin ja makoilevat laiskasti hedelmävatien äärellä. Tuota kuvaa voisin tuijottaa pitkään.
Fendin mainoskuvat ovat kesään sopivissa lempeissä sävyissä. Kuviin on luotu vesivärimäinen tunnelma pastellisävyineen. Valitsemassani kuvassa on ihana vaaleansininen tuulahdus.
Moschinon kampanjakuvat ovat modernin aikakauden marionettiesitys, jossa malli on stailattu Audrey Hepburnin vuosikymmenelle. Asut ovat naisellisuutta korostavia, korot stiletot ja kampaus tietenkin – korkea nutturakampaus.
Burberry puolestaan on tuonut taiteen asuun itseensä. Yhdessä mainoskuvassa upean, hohtavan harmaan takin vuori on kuvioitu taideteosmaisesti ja toinen takki, vaalea trenssi, puolestaan on saanut pintaansa maalauksen kiemurtelevasta sinisestä käärmeestä.
Siinä muutama. Katso minkälaista taidetta sinä bongaat muotilehtien sivuilta!
Guccin retroviba. Varsinaista tilataidetta nuo kankaat kuin sisustusprintit menneiltä vuosikymmeniltä, isoja kukkia ja värejä.
”Taiteeseen kannattaa sijoittaa”, kuulin heidän sanovan ja kävelin kohti Guccia, jonka hämyiset kuvapotretit, kukkakuosit ja kultakorut vetivät minua puoleensa.
Guccin mainoskuvat saivat omat ajatukseni kukkakuosineen tuohon ylläolevaan kuvaani (Miamissa tasan kolme vuotta sitten). Niin, näin se ajatukseni lentää kukasta kukkaan. Aloinkin sitten vielä tarkemmin ajattelemaan Moschinon kampanjaa, miksi langoin ohjattava kaunotar…
Tiesitkö muuten, että marionette (suom. marionetti), tulee ranskankielisestä ilmaisusta pikku-Mary. Keskiajan Ranskassa esitettiin raamatullisia kertomuksia nukketeatterin voimin, jonka suosittu hahmo oli neitsyt Maria (Virgin Mary). Kuulema Ranskassa marionetti viittaa kaikenlaisiin nukkeihin, mutta muualla maailmassa se on yleinen ilmaisu langoilla ohjattaviin nukkeihin. Jotta päästäisiin historiassa vielä kauemmas, niin jotkut tarinoitsijat kertovat, että muinaisessa Kreikassa jo 2000 vuotta ennen Kristusta esitettiin jonkunlaisia langoilla ohjattavia näytelmiä, jossa hahmot oli tehty puusta. Sittemmin arkeologit ovat löytäneet egyptiläisistä haudoista savesta muovattuja nukkeja, joissa oli jonkinlaiset ”vaijerit” kiinni. Ateenan kansallisessa arkeologian museossa on näytillä langoin ohjattava nuket, jotka ovat peräisin ajalta n. 400-500 vuotta ennen Kristusta. Inspiraation lähdettä tutkimalla pääseekin kauas ajassa taaksepäin, kauemmas kuin ensin kuvittelikaan.
Elokuun Asuntomessuista on vierähtänyt aikaa, mutta kun näin jokin aikaa sitten TV-ohjelman, jossa esiteltiin messukoteja, muistin ottaneeni itsekin sieltä jokusen kuvan. Muistan yhä kuinka ihailinkaan tuota marmorilattiaa!
Tuusulan Asuntomessuilla suosikkikohteikseni nousivat Villa Fortuna, Lumitiikeri ja Illyria.
Villa Fortuna on uskokaa tai älkää puinen arkkitehtooninen upeus! Design hirsitalon etupuolella olevan upea hirsistä ladottu säleikköseinä päästää iltaisin valoa ulos ollen kuin taideteos ja päiväsaikaan valoa pääsee puolestaan säleikön kautta sisälle taloon.
Talon on rakentanut Ollikaisen Hirsirakenne Oy ja tiedotteessa kerrotaan näin: “Lähtökohtina suunnittelussa ovat olleet toimivuus, turvallisuus, laadukkaat materiaalit ja mahdollisuudet yhteiseen oleskeluun. Suunnittelussa on korostettu avaria sisätiloja sekä atrium-pihan läpi kulkevia näkymälinjoja, joissa sisätila ikään kuin jatkuu ulkotilaan.”
Tässä talossa on upea spa-osasto, jonka täydentää pieni sisäuima-allas.
Lumitiikeri puolestaan on valkoinen kivitalo, jonka kaarevat linjat miellyttivät silmääni heti ensinäkemällä.
Lumitiikeri on HEVI kivitalot -talotehtaan näyttävä kokonaisuus. Sisätiloissa kulkeminen soljui mukavasti huoneesta toiseen. “Tilasuunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota aktiiviseen arkielämään, sekä viihtyisyyteen ja tunnelmallisiin rentoutumishetkiin”, kerrotaan esittelytekstissä.
Kolmas mieleeni jäänyt talo on kaunis talo, jonka akustiikkalevyistä tehty taideteos sai minut innostumaan: haluan samanmoisen kotiini, vaikka omalla suunnitelmalla.
Illyria on Saint-Gobainin kanssa yhteistyössä rakennettu talo, jonka suunnittelun tavoitteena oli luoda nelihenkiselle perheelle tilava, linjakas ja käytännöllinen unelmien koti, jossa viihdytään. Unelmana on myös ollut saada muistoja kotimaasta mukaan sisustukseen. Perheen äidin veli toi käynniltään Kosovossa parikymmentä tiiltä äidin isoisän rakentamasta talosta, joka tuhoutui sodassa yli 20 vuotta sitten. Nyt nämä tiilet ovat osana talon sisustusta terassilla ja vievät ajatukset heidän kotimaahansa.
Olohuoneessa Iskun harmoninset huonekalut luovat rauhallisen ja tyylikkään tunnelman. Taustalla taideteosmainen kokonaisuus akustiikkalevyistä. Ja mitkä ihanat lasiovet! Lasiovilla saa tilan tuntumaan ilmavalta ja avaralta, ihan kuin tila jatkuisi pidemmälle, vaikka ovet olisi suljettuina.
Vaikka ei olisi omaa taloa rakentamassa tai pankkitilillä ei olisi saldoa edes ison talon käsirahaan, niin kivoja sisustusideoita näiltä messuilta vähintään saa. Ja ajatella, jotkut pääsevät asumaan tuollaiselle mukavalle uudelle asuinalueelle, jossa talojen ulkopuoliset puitteetkin on suunniteltu kauniisti! Onnea heille!
Koska ei voi matkustaa, pitää tyytyä katselemaan matkakuvia. Ja sehän on mukavaa ajanvietettä! Törmäsin omaa kuvagalleriaani selatessa Israelin matkan kuviin. Tel Aviv, kaupunki, jonka monimuotoisuus on kiehtovaa. Kaupungissa historian havina sekoittuu moderniin elämänmenoon.
Tel Avivin maine liberaalina on varmasti osasyynä siihen, että väestö on nuorta. Myös monet teknologiayritykset ovat tuoneet nuorta väkeä kaupunkiin. Silicon Wadi on pilvenpiirtäjistä muodostunut moderni kaupunginosa. Tälle kontrastina on vanha kaupunki Old Jaffa ja kaunis vaaleahiekkainen ranta, joka on surffaajien suosiossa. Bauhaus-tyylisiä rakennuksia puolestaan voi bongata White Cityksi nimetyssä kaupunginosassa. Edellämainittujen väliin jää aikaisemmin slummiutuneet korttelit ja niiden pikkukadut. Orientaalisesta arkkitehtuuristaan tunnettu Neve Tzedek on kunnostettu ja on nykyisin täynnä suosittuja ravintoloita, trendikkäitä putiikkeja ja taidegallerioita. Kaupunginosa on miltei entisessä loistossaan. Osa rakennuksista on saneerattuja, osa alkuperäisessä muodossaan ja osa vielä hylättyjä, tyhjine huoneine ja graffitteineen. (Oma kokemus joulukuulta 2016).
Mielenkiintoinen ja monikasvoinen kaupunki.
Neve Tzedek (tai Neve Tsedek) oli ensimmäinen juutalainen kaupunginosa vanhan kaupungin ulkopuolella. Se rakentui, kun Jaffa alkoi tuntua liian ahtaalta. Perheet, jotka halusivat rauhaa ylikansoittuneesta Jaffasta rakensivat uudet talot orientaaliseen tyyliin. Taloihin tehtiin yksityiset kylpyhuoneet ja käymälät. Rakennustyyli oli vanhaan kaupunkiin verraten uutta, värikästä ja yksilöllistä. Kaupunginosan kadut ovat kapeita ja mielenkiintoisia kävellä tänäkin päivänä. Tämä paikka tulikin suosikikseni Tel Avivin matkalla. Sen pienet yllätykselliset putiikit, galleriat ja viihtyisät ravintolat ovat ihastuttavia.
Kaupungin Bauhaus-tyylin toivat mukanaan Saksasta Tel Aviviin muuttaneet juutalaiset arkkitehdit 1920-1930 -luvuilla. Moderneja Bauhaus-taloja rakennettiin lähemmäs 1940-lukua asti. Tel Avivin kerrotaan olevan ensimmäinen kaupunki maailmassa, joka oli suunniteltu kansainvälisellä tyylillä ja vielä tänä päivänä ainoa kaupunki, jossa on näin paljon Bauhaus-tyyliä. Siksi valkoinen kaupunginosa, White City, onkin Unescon yksi maailmanperintökohde.
Jaffan vanha kaupunki kiinnostaa turisteja ja onkin keskeinen osa Jaffan kaupunkia. Asukkaat ovat vähentyneet, mutta ravintolat ja taidegalleriat lisääntyneet. Olisi ihana viettää aikaa vanhan kaupungin kupeessa sijaitsevassa ylellisessä hotellissa ja vaikkapa piipahtaa läheisessä kirkossa.
Jaffasta löytyy vanhoja kirkkoja, kappeleita ja moskeijoita, joita on restauroitu. Kuuluisin kirkoista lienee St. Peter’s Church (Pyhän Pietarin kirkko), jonka kellotorni kohoaa korkealle. Illan pimetessä kuuluu minareetin ääni, joka kantautuu kauas meren äärellä olevan moskeijan huipulta. Täällä on oma tunnelmansa, jonka aistii parhaiten kävelemällä keskellä vanhan kaupungin kivisiä katuja ja historiallisia portaikkoja.
Jaffa on ollut Israelin tärkeä satamakaupunki. Nykyään se kuuuu Tel Aviv – Yafo -kaupunkiliitokseen. Jaffa mainitaan jo kreikkalaisessa mytologiassa, jossa kalliot sataman edustalla edustavat paikkaa, jossa Perseus pelasti Andromean. Raamatullisiin kertomuksiin liittyen nimensä kaupunki on saanut Nooan pojan mukaan, Yafet, joka vedenpaisumuksen jälkeen perusti kaupungin. Myös Joonan tarina liitetään tänne. Keskiajalle mentäessä kaupungin valtasivat arabit (v. 636) ja sen ajan maantieteilijä al-Muqaddasi kutsui kaupunkia Yaffaksi. Tästä nimi taipuukin Jaffaan. Sittemmin suomalaisille tuttu mainoslausahdus ”Jaffat tulloo”, kertoo, että (ne) appelsiinit tulevat täältä. Paljon on ehtinyt tapahtua jo ennen appelsiinien istutusta ja siitä tähän päivään, hallitsijat ovat vaihtuneet ja siitä on taisteltu useita kertoja.
Toivottavasti taistelu Jaffojen kasvattamiseksi jatkuu, sillä viljelmät ovat huolestuttavasti vähentyneet. Vielä löytyy kuitenkin niitä, jotka haluavat säilyttää tämän kansallisen ylpeyden kasvamisen jatkossakin ja viedä aurinkoisen vitamiinipommin ilosanomaa eteenpäin. Tänne meillekin.
Se on jännä miten kaupunki avautuu eri tavalla, kun siihen enemmän tutustuu, vaikka vain lukemalla eri artikkeleja – verrattaessa tunteeseen heti ensikokemuksen jälkeen. Onneksi on matkakuvat joihin voi palata ja ehkä Israeliin joskus myös uudestaan!
Menneen viikon ilouutinen on ollut, että ABBA tulee julkaisemaan viisi uutta biisiä! Biisejä voi odottaa kuultavan ensi vuoden puolella. Koronatilanne on hidastanut julkaisuaikataulua, mutta odottaminen lisää vain innostusta.
Lapsuuteni suosikkibändin tahdissa on tanssittu niin vapaalla tyylillä kuin koreografiankin muodossa. Tanssiminen oli suuri intohimoni ja koreografioiden suunnittelu hauskaa ajanvietettä. Tämä veikin meidän pientä tanssiryhmäämme esityksestä ja kilpailusta toiseen. Vaikka suuria palkintoja tai korkeita palkintopallisijoituksia ei tullut, on ajasta jäänyt mukavia muistoja.
ABBAn jäljittely olikin siskoni kanssa helppoa ja roolijako riidatonta. Siskoni kun on luonnostaan tummempikutrinen kuin minä. Hän oli olevinaan Anni-Frid ja minä sain olla Agnetha.
Vaikka ABBAn hajoaminen tapahtui jo vuonna 1982, on heidän musiikkinsa ollut aina suhteellisen ajatonta, siksi heidän biisiensä mukaan tanssiminen ei ole tuntunut yhtään vanhanaikaiselta. Todistaahan sen ABBA-musikaali ja Mamma Mia -leffat!
Mielenkiinnolla odotan minkälainen tyyli ABBAn jäsenillä on tällä vuosituhannella. Ja kiertue, milloin sitä voi odottaa? Siitäkin on puhuttu, mutta taitanee jäädä jonkinlaiseksi hologrammishowksi. Ihan livenä eivät taida esiintyä, mutta aina voi toivoa! Thank you for the music!
Hey, hey Helen, The Winner takes it all. Ciquitita, Does Your mother know…
Kuvat käynniltäni ABBA-museossa kolmen vuoden takaa.
Jos jotain vie, niin jotain tuo. Näin kierrätys toimii. Vein rekillisen vaatteita Reloveen ja ostin samasta seconhand-kaupasta tilalle pari uutta paitaa ja yhden kivan Marimekon kangasta olevan pussukan.
Osuipa silmiini yrityksen viesti, että he ovat mukana tulevan Suomi-leffan vaatettajana, kun elokuvan stailisti tulee valikoimaan asuja Reloven valikoimasta. Mahtavaa! Leffa sijoittuu saaristomaisemiin, ja onkin kiva kuvitella millaisia asuvalintoja leffassa tullaan näkemään. Näen jo silmissäni tuulessa liehuvat puuvillamekon helmat ja vaaleiden pellavahousujen lahkeet.
Inka Kallénon Odotus-elokuvan Elli. Kuva: Laura Malmivaara/ePressi.
Kyseessä on elokuva nimeltä Odotus, jonka kuvaukset alkavat elokuussa Turun saaristossa. Elokuvan käsikirjoitus on Aku Louhimiehen ja pääosaa näyttelevän Inka Kallénin yhteistyötä. Hesarin kulttuurisivuilta selvisi, että elokuvan inspiraation lähteenä on ollut Juhani Ahon Papin rouva -romaani, jonka tarinan hahmot ja teemat tuodaan Odotuksessa nykyaikaan. Tämäkin on eräänlaista relovea. ”Koska kierrättäminen on kaunista.”
S t y l e A d o r e 