Helteisen päivän asu: second hand dress eli jonkun muun entinen mekko. Sain tämän mekon jokunen vuosi sitten ystävältäni. Tämä mekko onkin ollut oikein mieluisa mekko minulle. Nyt on vuoroni laittaa se kierrätyksessä eteenpäin. Voi miten kivaa kierrätys onkaan!
Lähdin tässä mekossa lounaalle ja lounaaksi nautin maukkaita, suolaisia meren antimia.
Lunch time. What I wore: Pale pink floral second hand dress. And what I had: Delicious mussels.
Ota, anna oikealta. Tarjoile vain vasemmalta. Eikös tuo hokema opita jo kotitaloustunnilla?
Italialainen illallinen sai miettimään tarjoilijoiden työtapoja. Söimme hyvät ja isot gourmet pizzat Dolce Italian ‑ravintolassa. Ravintola sijaitsee Miamin South Beachillä olevan Gale-hotellin yhteydessä. Ravintola on sisustukseltaan kaunis ja tunnelmallinen. Saimme hyvän pöydän, vaikka meillä ei ollut pöytävarausta. Plussaa tästä! Tarjoilu toisin ei ollut niin korkealaatuista kuin ravintolan atmosfääriltä odottaisi. Tarjoilijalla näytti olevan kiire tyhjentää pöytä kesken illallisen. Eikö olisi kiva, että ruuasta ja tunnelmasta saisi nauttia rauhassa (vaikka sitä pöytävarausta ei ollutkaan) ilman, että joutuu puristamaan haarukkaa ja veistä kädessään, uskaltamatta laskea niitä lautaselle, peläten yli-innokkaan tarjoilijan hakevan lautasen pois. Välillä olisi kiva pitää pientä taukoa syömisestä ja keskittyä hetkeksi keskusteluun, antaakseen ruuan hieman laskeutua. Hidas syöminenhän on terveellisempää kuin nopea hotkiminen. Ehkä pitää laittaa vielä englanniksi muutama vinkki tarjoilijoille. Suomessa on ainakin hyvin koulutettuja tarjoilijoita (enimmäkseen). Hyvin työnsä tekevää ja asiantuntevaa ammattilaistahan sitä osaa aina arvostaa. Olihan Hesarissakin juuri juttua siitä, miten tarjoilijoiden työn arvostus on nousussa. Hyvä!
Dinner in Dolce Italian at the Gale Hotel was good, but waitress was a little bit too eager. In Europe waiters are well trained and know good manners. There is a difference in a way how serving works in different continents… Here’s some pointers for waiters and waitresses in the U.S especially in Florida.
When serving wine, never hold the wine glass by the bowl, always the stem. Don’t come and disturb if anyone seated at the same table is still eating, asking are you finished with this. Note this: If flatware (silverware) is placed twenty to five position (on the dinner plate), customer might still eat, so give them time to enjoy the meal. If the flatware is placed twenty past five (or four), customer has finished eating. But please, do not come and collect the plate if their companion is still eating (especially if there’s only two people at that table) it might seem you are hurrying other one to eat. Give your customers time to enjoy their meal and relax in the nice atmosphere your restaurant has to offer. Please, and Thank you, tip well deserved.
Viime viikonloppuna luistelua meren jäällä ja tänä viikonloppuna kaakaota maustettuna tilkalla kahvilikööriä.
Vaahtokarkit tekivät tästä aikusten kaakaosta varsinaisen herkkukaakaon – oikein täydellisen sunnuntain kävelylenkin jälkeen.
Lunta on tullut jään päälle kunnon kerros, ettei luistelu viime viikon malliin taitaisi onnistua. Ilma on myös lauhtunut sen verran, että jäälle menoa kannattaa harkita kerran jos toisenkin.
Kaunis talvimaisema, puhtaan valkea lumi, ei tuule eikä pakkanen pauku. Ihanan lempeä talvi-ilma. Talven nautinnon hetkiä, fiilistelen kaakaokuppi kädessä kävelylenkin jälkeen. Mmm… yummy.
Oli viimeisiä loppukesän lämpimiä päiviä, kun menimme illalliselle merelliseen Mestaritalli-ravintolaan ja toivoimme näkevämme kauniin auringonlaskun. Harmiksi illaksi tuli pilvistä, joten punainen taivaanranta jäi näkemättä. Nautimme kuitenkin maittavan illallisen ja ihastelimme viilenevää iltaa, jossa aisti kesän kääntyvän syksyksi.
Dinner theme: Goodbye Summer. For starter Fish platter, main course Crispy chicken breast, and sweet ending: Pannacotta with pistachios and strawberries avec Irish Coffee. Yum.
Lyhyen kokemuksen jälkeen voin todeta: Tel Avivissa ruoka on mielettömän hyvää! Ravintolasuositukset illalliselle: La Repubblica ja Santa Katarina, jossa varsinkin erinomainen palvelu!
Israelilainen keittiö on saanut vaikutteita niin eurooppalaisesta, afrikkalaisesta kuin aasialaisestakin keittiöstä; juutalaiseen fuusiokeittiöön yhdistyy niin Lähi-idän maut kuin välimerelliset ruoatkin. Lopputuloksena on aivan mahtavia makuelämyksiä! Länsimaistuneessa ja kansainvälisessä Tel Avivissa löytyy ravintoloita joka nälkään, paikallinen sushipaikkakin tuli testattua, jonka japanilainen kokki oli tiputtaa veitsensä, kun huikkasin lähtiessämme arigatot.
Moscow Mule Cocktail
Kumma juttu muuten, missään ei osattu tehdä oikeaa Irish coffeeta, vaikka moni tarjoilija niin väitti. Dry Martinikaan ei mennyt oikein. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen hyvä ruoka ja rikkaat maut. Israelilainen viini oli hyvää ja paikallinen olutkin maistui.
L’chaim! To life!
Kiinnostuitko israelilaisesta ruokakulttuurista? Katso mitä mielenkiintoista Wikipedia siitä kertoo.
Just in few words: food in Tel Aviv is amazing! I specially recommend mussels in La Repubblica and I bet the whole menu in Santa Katarina is as tasty as the few items we selected. Wanna know about Israeli cuisine? Read here.
Oi kuinka ihastuin Ateenaan alkuepäröinnin jälkeen. No, se pienoinen epäröinti johtui vain parin ensimmäisen päivän viileähköstä tuulesta. Loma tuntui loppuvan kesken ja olisin valmis lähtemään takaisin samantien. Ihmiset olivat ystävällisiä ja ruoka edullista, viinistä puhumattakaan. Ravintolassa karahvillinen (0,5 l) talon viiniä maksoi vajaat neljä euroa. Jos pikkunälkä yllätti tai kaipasi välipalaa, olikin helppo nauttia paikallista pikaruokaa, esim. gyron, toastin tai kebabin. Ja kun tarkemmin muistelee, niin katukuvassa ei edes näkynyt mäkkejä tai burgerkingejä, vaikka hampurilaisravintolan katumainokseen törmäsinkin.
Trata-kalatavernan maukas scampi-pasta.
Ateenassa on paljon nähtävää ja koettavaa sekä monia ihastuttavia ravintoloita, joissa omistajakin näkyi pyörivän – toiset enemmän työnteossa ja toiset seuraamassa tilannetta.
Ateena on suurkaupunki ja liikennekin sen mukaista, kävellen, metrolla ja raitiovaunulla on helppo liikkua. Taksia tuli käytettyä vain kerran ja sekin oli edullista. Laivaliikenne lähisaarille toimii hyvin ja aikatauluissa, laivoissa sekä kohteissa riittää valinnanvaraa. Myös lippujen ostaminen on helppoa ja myyntipisteitä on monia. Kyselimme kolmesta paikasta eri laivojen lippuja ja lähtöjä, pientä eroa oli aikatauluissa ja hinnoissa, johtuen eri laivoista. Jos samaan kohteeseen ja samaan laivaan on myynnissä lippuja eri pisteissä tai ihan satamassa olevassa kioskissa, niin hinnoissa ei ole eroja.
Aigina-saaren satamassa.
Lähisaarille voi tehdä päivämatkan, jos matka vie tunnin tai puolitoista, mutta kauempana olevilla kannattaa viettää parikin tai useampi päivä. Saarilla on ihan oma tunnelmansa!
Efharisto Greece! Thank you Greece! I just came back from Athens and I really enjoyed the trip. I just can’t wait to get back and do more island hopping. This time I took a ferry to Aegina, what is close enough for a day trip. Altogether I sure did enjoy the weather, food, wine, good service and the history, of course. A visit to the Acropolis of Athens is a must!