Nyt harmittaa. Selailin InStyle-lehteä ja katseeni osui Guccin Dionysus-laukkuun, joka on nimetty kreikkalaisessa tarustossa esiintyneen Dionysuksen mukaan. Dionysusta pidettiin viinin, nautinnon ja teatterin jumalana.
Minähän näin juuri Dionysukselle omistetun mahtavan teatterin jäänteet Akropoliksella. Tuo laukkuhan minun olisi pitänyt ostaa itselleni tuliaiseksi muistuttamaan ihanasta Ateenan matkasta.
Oi, tuo erikoinen Gucci olisi mitä ihanin kesälaukku olkapäälleni…
Tosin epäjumalan palvelijaksi minusta ei olisi, mutta laukku on hieno!
I just spotted Gucci’s Dionysus bag while flipping pages of InStyle magazine. Too bad I did’t buy it while in Athens. It would have been a great souvenir.
Aurinko porotti lämpimästi huhtikuisessa Ateenassa, siksi olikin hyvä suojata pää tyylikkäällä hatulla.Valkoinen oli suosittu väri Akropoliksella. Itse olin yhdistänyt ilmavaan, valkoiseen puuvillapaitaan kuluneet kesäfarkut. Turistit ja selfie time. Valkoista yllä. Naisella valkoista yhdistettyna metallin sävyihin, miehellä beiget sortsit.Miten kuva onnistui? Ilmeestä päätellen hyvin. Japanilaisturistit kuvasivat toisiaan. Yksilöllistä tyyliä! Valkoista, beigeä, viileitä sävyjä ja ripaus mustaa.
Akropoliksen kukkula ja sen historialliset jäänteet, Monastrakin markkinapaikka, Syntagman ostoskatu Ermoustreet, Ateenan ranta ja Aeginan saari. Näistä koostui Ateenan matkani.
Koska halusimme viettää aikaa niin rannalla kuin keskustassakin, päädyimme majoittumaan kahteen eri hotelliin. Ensin rannalla rentoutuen ja sitten keskustan hotellissa, josta oli helppo lähteä kiertelemään nähtävyyksiä ja tekemään ostoksia.
Huone merinäköalalla.
Ateenan keskustassa oleva hotelli Melia voitti rannalla olevan Poseidon-hotellin, vaikka Poseidonin palvelua, varsinkin huonepalvelua ja aamiaistarjoilua on pakko hehkuttaa.
Melia-hienostohotellin kattoterassin näköala oli huikea; näkymä suoraan Akropolis-kukkulalle. Toisessa ilmasuunnassa näkyi St George’s kirkko korkealla Lycabettuksen kukkulalla, mikä illalla hehkui täysikuun valaisemana saaden hengen salpautumaan. Upeat näkymät kerrassaan!
Skylounge, kattoterassin baari, taustalla Lycabettus-vuori.
Päiväsaikaan Melian kattoterassi palveli uima-altaan ja porealtaan kera auringonpalvojia. Ylimmässä kerroksessa oleva kuntosali ja saunat tulivat myös tutuiksi. Kun auringonotto päättyi pieneen sadekuuroon päätimme käväistä hamamissa, turkkilaisessa höyrysaunassa. Hotellin henkilökunta lupasi, että hamam olisi lämmin 20 minuutin kuluttua. Päätimme käydä sillä välin huoneessa, ja kun riittävästi aikaa oli kulunut menimme kylpytakit päällä ja tohvelit jalassa toiveikkaina kohti hamamia ja sen rentouttavia höyryjä. Pettymykseksemme se oli kylmä! Uusi yritys, sauna saatiin päälle ja vietimme 15 minuuttia kuntosalilla odottaen höyrysaunan lämpeämistä. Ei olekaan ennen tullut nosteltua puntteja kylpytakissa ja tohveleissa – varsinkaan katsellen kohti Akropolista. Hamam vihdoin lämpeni ja nautimme höyryn rentouttavasta vaikutuksesta. Kävimme vielä pulahtamassa uima-altaassa kun sadekin oli loppunut. Elämän nautintoja!
Melia-hotellin uima-altaalla. Taustalla Akropolis.
Oi kuinka ihastuin Ateenaan alkuepäröinnin jälkeen. No, se pienoinen epäröinti johtui vain parin ensimmäisen päivän viileähköstä tuulesta. Loma tuntui loppuvan kesken ja olisin valmis lähtemään takaisin samantien. Ihmiset olivat ystävällisiä ja ruoka edullista, viinistä puhumattakaan. Ravintolassa karahvillinen (0,5 l) talon viiniä maksoi vajaat neljä euroa. Jos pikkunälkä yllätti tai kaipasi välipalaa, olikin helppo nauttia paikallista pikaruokaa, esim. gyron, toastin tai kebabin. Ja kun tarkemmin muistelee, niin katukuvassa ei edes näkynyt mäkkejä tai burgerkingejä, vaikka hampurilaisravintolan katumainokseen törmäsinkin.
Trata-kalatavernan maukas scampi-pasta.
Ateenassa on paljon nähtävää ja koettavaa sekä monia ihastuttavia ravintoloita, joissa omistajakin näkyi pyörivän – toiset enemmän työnteossa ja toiset seuraamassa tilannetta.
Ateena on suurkaupunki ja liikennekin sen mukaista, kävellen, metrolla ja raitiovaunulla on helppo liikkua. Taksia tuli käytettyä vain kerran ja sekin oli edullista. Laivaliikenne lähisaarille toimii hyvin ja aikatauluissa, laivoissa sekä kohteissa riittää valinnanvaraa. Myös lippujen ostaminen on helppoa ja myyntipisteitä on monia. Kyselimme kolmesta paikasta eri laivojen lippuja ja lähtöjä, pientä eroa oli aikatauluissa ja hinnoissa, johtuen eri laivoista. Jos samaan kohteeseen ja samaan laivaan on myynnissä lippuja eri pisteissä tai ihan satamassa olevassa kioskissa, niin hinnoissa ei ole eroja.
Aigina-saaren satamassa.
Lähisaarille voi tehdä päivämatkan, jos matka vie tunnin tai puolitoista, mutta kauempana olevilla kannattaa viettää parikin tai useampi päivä. Saarilla on ihan oma tunnelmansa!
Efharisto Greece! Thank you Greece! I just came back from Athens and I really enjoyed the trip. I just can’t wait to get back and do more island hopping. This time I took a ferry to Aegina, what is close enough for a day trip. Altogether I sure did enjoy the weather, food, wine, good service and the history, of course. A visit to the Acropolis of Athens is a must!
Laterna Magican näyttelytila Helsingin Kruununhaassa täyttyi uteliaista ihmisistä, kun valokuvaaja Seppo Tuomaala pisti esille dokumentaariset ja todentuntuiset kuvat aiheilla: Sinä iltana Fidel lähti pois ja Maailman kuvia 2012-2016.
Valokuvaaja Seppo Tuomaala teostensa keskellä
Suuri osa kuvista on otettu Kuubassa juuri siihen aikaan, kun Kuuban pitkäaikainen hallitsija Fidel Castro kuoli. Tuomaala oli tuolloin kuvaamassa tavallisten kuubalaisten elämää. Tapahtuma sitookin kuvat historialliseen ajankohtaan ja antaa sarjalle nimen.
Valokuvanäyttelyn avajaiset, Mojitos, nahkahame ja maiharit, kuubalaista musiikkia unohtamatta! Vaikka asutyylini oli lähempänä punk-rockia, saivat kuubalaiset rytmit miltei laittamaan jalalla koreasti.
Asukokonaisuus lähti liikkeelle vetoketjullisesta nahkahameesta
Laterna Magica is a photo gallery in Helsinki where I went to see Photographer Seppo Tuomaala’s exhibition. What I wore: leather skirt with front zipper, ankle boots, grey t-shirt and long black cardigan.
Sevillan parturi ja lasillinen shampanjaa – eikä mikä tahansa tavallinen kuohuviinilasi vaan oikein vanhanajan malja kuplivaa shampanjaa.
Päällä bohotyylinen mekko, pitkävartiset nahkasaappaat ja pitkähihnainen pieni olkalaukku.
Sevillan parturi on italialaisen Gioachino Rossinin säveltämä ooppera, jonka sanotaan olevan kepeä ja sopivan vaikka elämän ensimmäiseksi oopperakokemukseksi. Helppo ja hauska seurattava kolmiodraama, jonka musiikki on suorastaan ilo korville.
Sevillan parturin ensiesitys oli Roomassa 1816, jonka kerrotaan olleen fiasko; yleisö oli välinpitämätöntä tai vihelsi ja huusi, yksi päähenkilöistä kaatui ja joutui laulamaan nenä veressä, toiselta katkesi soittamastaan kitarasta kieli ja näyttämölle käveli kissa kesken esityksen. Vaikkakin ensi-ilta oli epäonninen, nousi ooppera kuitenkin suureen suosioon.
Hauska ooppera, suosittelen!
A night at The Finnish National Opera & The Barber of Seville. I wore this boho style dress, what I just love!
S t y l e A d o r e 