Olenkin jo kertonut jonkun verran lomakohteeesta ja hotellista, joten nyt on aika loma-asuille. Mitä puinkaan päälle Splitissä. Tässä kaupunkiasuksi valitsemani kerman valkoinen pitsimekko, jossa on ihanat pienet röyhelöhihat.
Hellepäivä vaatii helleasun, vanhassa kaupungissa kävely puolestaan mukavat kengät. Lyhythelmainen mekko ja valkoiset tennarit olivat oikein sopiva kokonaisuus tuohon hetkeen. Lisäsin kokonaisuuteen vielä lomalle sopivan korikassin ja päähän auringon paisteelta suojaavan hellehatun (joka loi jänniä varjoja kasvoilleni).
Palatsin porttien sisällä, vaalean kivetyksen keskellä.
Vanhasta kaupungista löytyy mielenkiintoisia syvennyksiä.
Riva-promenadilla, meren äärellä.
What I wore in Split. White lace dress and the straw bag are trift store finds. I tend to take good care of my wardrobe; this summerhat and white Puma sneakers are few years old but very well kept.
Matkajuttu Kroatiasta jatkuu. Kerron tässä vielä lisää valitsemastamme hotellista.
Majapaikkamme hotelli Cvita oli viihtyisä, perheomistuksessa oleva neljän tähden hotelli. Tästä Marjan kukkulan rinteessä olevasta hotellista puuttui suuren hotelliketjun persoonattomuus. Vaikkakin yleensä pidän hieman modernimmin sisustetusta hotellihuoneesta, niin tämä kuninkaalliseen tyyliin sisustettu hotelli miellytti viihtyisyydellään ja erinomaisilla mukavuuksillaan.
Huoneemme oli luokiteltu exclusive-huoneeksi, joka oli tilava ja säilytystilaa oli riittävästi. Huoneen erinomaisessa sängyssä sai hyvät yöunet ja tunsin nukkuvani kuin kuningatar. Merelle päin suuntaava parveke oli kiva lisä. Parvekkeella nautinkin päivittäin suihkun jälkeisen virvokkeen ennen kaupunkiin tai illalliselle lähtöä, samalla kun ihailin auringon valossa kimmeltävää Adrianmerta.
Kahden kylpyhuoneen taktiikka on erinomainen! Varsinkin kun toisessa on miellyttävä sadevesisuihku ja toisessa hyvän kokoinen kylpyamme, jossa pääsi rentotumaan. Ihan luksusta! Kun kotona ei ole kylpyammetta on lomalle kiva ottaa mukaan ihanan tuoksuinen kylpypommi, ylellinen kylpyöljy tai pehmeä kylpyvaahto.
Hotellin ulkouima-allas oli ihana! Uima-allasalue toimi myös hotellin ravintola-alueena. Huoneen hintaan kuuluvan monipuolisen aamiaisen sai nauttia joko sisätiloissa tai ulkona uima-altaan vieressä. Päiväsaikaan uima-altaan reunoille tuotiin aurinkotuolit, juomia ja lounasta tarjoiltiin, ja kun aurinko laski, ulkotila muuttui viihtyisäksi ravintolaksi. Ja mikään tylsä hotellin ravintola ei todellakaan ollut kysessä! Kokki pisti parastaan, ruoka oli herkullista, miljöö rauhallinen ja viihtyisä. Ruokien hinnat eivät päätä huimanneet ja juomat olivat hyviä.
Aamiaisen pehmeä cappuccino aamiaisherkkujen kera ja hieman myöhemmin nopea lounas.
Illallisella: Linguine pasta-annos ja uima-allasalueen ravintola iltavalaistuksessa.
Vihdoinkin pääsi matkustamaan! Finnairin siivittämänä lensimme helteiseen Kroatiaan. Kroatia ei ollut ennestään tuttu kummallekaan. Toki YouTube-videoita tuli katsottua ennen matkaa niin paljon, että tuntui kuin nähtävyydet olisivat jo tuttuja ennen matkaa.
Lento lähti aamulla kello 7.20, joten lentokentällä piti olla jo 5.20. Vaikka edellisenä yönä tuli nukuttua vain puolitoista tuntia, ei koneessa nukuttanut. Sellainen matkajännitys…
Lento kesti vain vajaat kolme tuntia Helsingistä Split:iin, joten olimme aamupäivästä jo perillä. Hotellillakin olimme ajoissa jo ennen sisäänkirjautumisaikaa. Olimme valinneet viihtyisän Cvita-hotellin sen rauhallisen sijainnin, viihtyisän uima-allasalueen ja kehutun aamiasvalikoiman vuoksi. Hotellin tiloissa on pukuhuoneet ja matkatavaroiden säilytysmahdollisuus, joten olisimme voineet nauttia hotellin tarjoamista mukavuuksista ennen huoneeseemme pääsyä. Sisäuima-allas, kuntosali, spa, saunat, ulkouima-allas ja ravintolan herkut toki houkuttelivat ja lepotuolissa löhöily olisi ehkä ollut järkevin vaihtoehto, varsinkin kun yöunet olivat jääneet vähäisiksi. Päätimme kuitenkin lähteä suoraan kaupunkiin.
Kävelymatkaa Marjan kukkulalla sijaitsevasta hotellista Splitin keskustan kulmille on siinä 1,5-2km ja hyväkuntoisina reippailijoina ajattelimme sen olevan pikainen kävelymatka. Lämpötila oli ehtinyt nousta 31:een celsiusasteeseen ja auringon porotuksessa sehän on jo nelisenkymmentä astetta kuumuutta. Eipä siinä mitään, hiukset hikiseen niskaan liimautuneena saavutimme rinteen alapuolella olevan keskustan, ostimme pikkukaupasta mehujäätelöt viilentyäksemme ja joimme pullolliset vettä. Ensivaikutelma veden äärellä olevasta, auringon hehkua heijastavasta kaupungista oli hyvä, rannassa olevat jahdit korostivat lomatunnelmaa.
Kävelimme rantabulevardia eli Rivaa pitkin ja nälän yllättäessä päätimme lähteä kaupungin porttien sisäpuolelle etsimään hyvää lounaspaikkaa. Olin jo etukäteen katsellut TripAdvisorin sivuilta hyviä ruokapaikkoja, joita kaupungissa löytyykin monia. Splitin ruokakulttuuria kehutaan, eikä suotta (se tuli todettua).
Päästyämme vanhan kaupungin porttien sisäpuolelle huomasimme miten muutkin turistit olivat lähteneet liikkeelle koronasulkujen jälkeen, muurien sisällä oli suorastaan ruuhkaa. Vanhan kaupungin muurit ovat aikanaan suojanneet palatsia, jonka roomalainen keisari Diocletianus rakennutti eläkepäiviään varten (jonne hän vetäytyi vuonna 305). Kyseinen keisari oli ihastunut paikkaan, jota Adrianmeren helmeksikin kutsutaan.
Tähän helmeen mekin ihastuimme. Paitsi ruuhkaan, joka iski vasten kasvoja ja korona-ajatusten pyöriessä mielessä suorastaan pelotti, mutta maskit ruuhkatilanteissa, hyvä käsihygienia ja käsidesi sai olon vapautumaan ensishokin jälkeen.
Etsimme paria ravintolaa, joihin suunnittelimme tutustuvamme. Pyörimme pitkin historiallisen keskustan kujia ja aukioita, kunnes ihan vahingoissa kurkistin eräästä kulmauksesta ja siellähän se olikin, Splitin toiseksi parhaaksi valittu ravintola, jossa käyminen oli minulla ollut juuri mielessä. Hikipisarat otsalla pääsimme aurinkovarjon alla olevaan pöytään ja ensitöiksi tilasimme ison pullon vettä ja kylmät oluet.
Portofino-ravintolan on arvosteltu olevan Splitin toiseksi parhain ravintola. Ruokalistan luomukana-annos oli oikein maukas, jonka kanssa nautin hyvän, huurteisen, nollaprosenttisen Pan-oluen.
Lounaan jälkeen jatkoimme kiertelyä vanhassa kaupungissa. Keskustan muurien sisällä on ihania pikku kujia ja tunnelmallisia vanhoja rakennuksia ihastuttavine syvennyksineen, kauniita portaikkoja ja vihreitä ikkunaluukkuja.
Kassi heiluen tutustumaanidylliseen matkakohteeseen. Asuna ilmava kesäpaita sekä ohuet, keveät housut ja kädessä korikassi. Mustat, useita vuosia vanhat Ril’s-nahkasandaalit kulutin loppuun tällä reissulla.
Mikäs sen mukavampaa helteisenä kesäpäivänä kuin virkistävät vesileikit. Itse nautiskelin täydellisestä kesäpäivästä, meren hiljalleen liplattaessa ja testailin uutta SUP-lautaa, joka toimii myös kanoottina. Tykkäsin kyllä mennä laudalla istualleen ja meloa kohti veneiden tekemiä aaltoja. Se olikin hauskaa!
Suosittelen tällaista lautaa varsinkin niille, jotka pelkäävät tasapainoilla seisaalleen aaltojen heiluttamana. Tämän kanssa pääsee nautiskelemaan vesilläolosta ilman suurempaa liikuntasuoritustakin. Lauta on myös hieman leveämpi ja tukevampi kuin aikaisemmin käyttämäni seisaalleen melottava lauta. Toki tällä laudalla saa myös hyvän treenin perinteiseen tapaan suppaillessa, itselläni ainakin jalat tutisivat pienen kierroksen jälkeen.
Olisi kiva kuulla oletteko suppailleet paljon tai päässeet kokeilemaan myös istuttavaa lautaa?
Ihania elokuun viimeisiä päiviä kaikille! Ja muistakaa, että vesillä ollessa tyyliin kuuluu pelastusliivit!
Last days of august, bummer! This has been a perfect summer, the weather has been amazing, lots of sunny days and warm enough (even here in Finland) to take a plunge into the sea. I hope you had a wonderful summer!
Koska ei voi matkustaa, pitää tyytyä katselemaan matkakuvia. Ja sehän on mukavaa ajanvietettä! Törmäsin omaa kuvagalleriaani selatessa Israelin matkan kuviin. Tel Aviv, kaupunki, jonka monimuotoisuus on kiehtovaa. Kaupungissa historian havina sekoittuu moderniin elämänmenoon.
Tel Avivin maine liberaalina on varmasti osasyynä siihen, että väestö on nuorta. Myös monet teknologiayritykset ovat tuoneet nuorta väkeä kaupunkiin. Silicon Wadi on pilvenpiirtäjistä muodostunut moderni kaupunginosa. Tälle kontrastina on vanha kaupunki Old Jaffa ja kaunis vaaleahiekkainen ranta, joka on surffaajien suosiossa. Bauhaus-tyylisiä rakennuksia puolestaan voi bongata White Cityksi nimetyssä kaupunginosassa. Edellämainittujen väliin jää aikaisemmin slummiutuneet korttelit ja niiden pikkukadut. Orientaalisesta arkkitehtuuristaan tunnettu Neve Tzedek on kunnostettu ja on nykyisin täynnä suosittuja ravintoloita, trendikkäitä putiikkeja ja taidegallerioita. Kaupunginosa on miltei entisessä loistossaan. Osa rakennuksista on saneerattuja, osa alkuperäisessä muodossaan ja osa vielä hylättyjä, tyhjine huoneine ja graffitteineen. (Oma kokemus joulukuulta 2016).
Mielenkiintoinen ja monikasvoinen kaupunki.
Neve Tzedek (tai Neve Tsedek) oli ensimmäinen juutalainen kaupunginosa vanhan kaupungin ulkopuolella. Se rakentui, kun Jaffa alkoi tuntua liian ahtaalta. Perheet, jotka halusivat rauhaa ylikansoittuneesta Jaffasta rakensivat uudet talot orientaaliseen tyyliin. Taloihin tehtiin yksityiset kylpyhuoneet ja käymälät. Rakennustyyli oli vanhaan kaupunkiin verraten uutta, värikästä ja yksilöllistä. Kaupunginosan kadut ovat kapeita ja mielenkiintoisia kävellä tänäkin päivänä. Tämä paikka tulikin suosikikseni Tel Avivin matkalla. Sen pienet yllätykselliset putiikit, galleriat ja viihtyisät ravintolat ovat ihastuttavia.
Kaupungin Bauhaus-tyylin toivat mukanaan Saksasta Tel Aviviin muuttaneet juutalaiset arkkitehdit 1920-1930 -luvuilla. Moderneja Bauhaus-taloja rakennettiin lähemmäs 1940-lukua asti. Tel Avivin kerrotaan olevan ensimmäinen kaupunki maailmassa, joka oli suunniteltu kansainvälisellä tyylillä ja vielä tänä päivänä ainoa kaupunki, jossa on näin paljon Bauhaus-tyyliä. Siksi valkoinen kaupunginosa, White City, onkin Unescon yksi maailmanperintökohde.
Jaffan vanha kaupunki kiinnostaa turisteja ja onkin keskeinen osa Jaffan kaupunkia. Asukkaat ovat vähentyneet, mutta ravintolat ja taidegalleriat lisääntyneet. Olisi ihana viettää aikaa vanhan kaupungin kupeessa sijaitsevassa ylellisessä hotellissa ja vaikkapa piipahtaa läheisessä kirkossa.
Jaffasta löytyy vanhoja kirkkoja, kappeleita ja moskeijoita, joita on restauroitu. Kuuluisin kirkoista lienee St. Peter’s Church (Pyhän Pietarin kirkko), jonka kellotorni kohoaa korkealle. Illan pimetessä kuuluu minareetin ääni, joka kantautuu kauas meren äärellä olevan moskeijan huipulta. Täällä on oma tunnelmansa, jonka aistii parhaiten kävelemällä keskellä vanhan kaupungin kivisiä katuja ja historiallisia portaikkoja.
Jaffa on ollut Israelin tärkeä satamakaupunki. Nykyään se kuuuu Tel Aviv – Yafo -kaupunkiliitokseen. Jaffa mainitaan jo kreikkalaisessa mytologiassa, jossa kalliot sataman edustalla edustavat paikkaa, jossa Perseus pelasti Andromean. Raamatullisiin kertomuksiin liittyen nimensä kaupunki on saanut Nooan pojan mukaan, Yafet, joka vedenpaisumuksen jälkeen perusti kaupungin. Myös Joonan tarina liitetään tänne. Keskiajalle mentäessä kaupungin valtasivat arabit (v. 636) ja sen ajan maantieteilijä al-Muqaddasi kutsui kaupunkia Yaffaksi. Tästä nimi taipuukin Jaffaan. Sittemmin suomalaisille tuttu mainoslausahdus ”Jaffat tulloo”, kertoo, että (ne) appelsiinit tulevat täältä. Paljon on ehtinyt tapahtua jo ennen appelsiinien istutusta ja siitä tähän päivään, hallitsijat ovat vaihtuneet ja siitä on taisteltu useita kertoja.
Toivottavasti taistelu Jaffojen kasvattamiseksi jatkuu, sillä viljelmät ovat huolestuttavasti vähentyneet. Vielä löytyy kuitenkin niitä, jotka haluavat säilyttää tämän kansallisen ylpeyden kasvamisen jatkossakin ja viedä aurinkoisen vitamiinipommin ilosanomaa eteenpäin. Tänne meillekin.
Se on jännä miten kaupunki avautuu eri tavalla, kun siihen enemmän tutustuu, vaikka vain lukemalla eri artikkeleja – verrattaessa tunteeseen heti ensikokemuksen jälkeen. Onneksi on matkakuvat joihin voi palata ja ehkä Israeliin joskus myös uudestaan!
Menneen viikon ilouutinen on ollut, että ABBA tulee julkaisemaan viisi uutta biisiä! Biisejä voi odottaa kuultavan ensi vuoden puolella. Koronatilanne on hidastanut julkaisuaikataulua, mutta odottaminen lisää vain innostusta.
Lapsuuteni suosikkibändin tahdissa on tanssittu niin vapaalla tyylillä kuin koreografiankin muodossa. Tanssiminen oli suuri intohimoni ja koreografioiden suunnittelu hauskaa ajanvietettä. Tämä veikin meidän pientä tanssiryhmäämme esityksestä ja kilpailusta toiseen. Vaikka suuria palkintoja tai korkeita palkintopallisijoituksia ei tullut, on ajasta jäänyt mukavia muistoja.
ABBAn jäljittely olikin siskoni kanssa helppoa ja roolijako riidatonta. Siskoni kun on luonnostaan tummempikutrinen kuin minä. Hän oli olevinaan Anni-Frid ja minä sain olla Agnetha.
Vaikka ABBAn hajoaminen tapahtui jo vuonna 1982, on heidän musiikkinsa ollut aina suhteellisen ajatonta, siksi heidän biisiensä mukaan tanssiminen ei ole tuntunut yhtään vanhanaikaiselta. Todistaahan sen ABBA-musikaali ja Mamma Mia -leffat!
Mielenkiinnolla odotan minkälainen tyyli ABBAn jäsenillä on tällä vuosituhannella. Ja kiertue, milloin sitä voi odottaa? Siitäkin on puhuttu, mutta taitanee jäädä jonkinlaiseksi hologrammishowksi. Ihan livenä eivät taida esiintyä, mutta aina voi toivoa! Thank you for the music!
Hey, hey Helen, The Winner takes it all. Ciquitita, Does Your mother know…
Kuvat käynniltäni ABBA-museossa kolmen vuoden takaa.
Tämä helmikuu onkin ollut varsinaisen keväinen, linnut ovat laulaneet ja ilma on ollut vuodenaikaan nähden lämmin. On uutisoitu siitä, miten kukat alkavat nousta etuajassa ja muuttolinnut palaavat etelän mailta tänne pohjolaan.
Tänään auringon paistaessa, myrskyisän tuulen ja sateen jälkeen, on kevättä rinnassa ja uimakelit mielessä. En uskalla kuitenkaan vielä alkaa sovittamaan uima-asuja. Tarvitsenkin vähän inspiraatiota lähestyvää uimapukukautta varten, vaikka siihen on vielä aikaa…
Inspiraatiohetki alkakoon. Inspiskuvat Instagramista, joiden lomassa sopivia tunnelmia omista Miamin kuvista.
Sporttisuutta peliin mustavalkoisella uimapuvulla, jonka kaksivärisyys ja raidat tuovat mieleen urheiluauton sähäkkyyden.
Tyylikkäänä uima-altaan reunalle, aurinkovarjon alle tai cabanan suojaan nauttimaan virkistävää juomaa.
Arte Deco -arkkitehtuurin keskelle, kattoterassin uima-altaalle näköaloja ihailemaan.
Palmujen katveesta ilta-uinnille, auringon alkaessa laskeutumaan.
Who’s ready for swimsuit season? In Miami it’s (nearly) all year long, but here in the Nordic countries we still have time to dream about it.
Taas on se aika vuodesta, kun alkaa tehdä mieli lomalle. Mielessä lämmin tuulen henkäys ja palmupuun lehtien havina. Kävely meren rannassa, varpaat hiekassa tuntuisi nyt erityisen rentouttavalta. Kaikki stressi saisi tipahtaa pois harteilta ja mielestä.
Edellisiä Miamin reissun kuvia katsellessa mieli palaa tuohon positiiviseen tunteeseen, uuteen energiaan, jonka aurinko ja lepo saavat aikaan. Aurinkoenergiaa, sitä tarvisin juuri nyt.
Se on ihana tunne, kun antaa meren aaltojen tehdä terapiaa mielelle ja keholle.
Oli sitten aurinkoista, puolipilvistä tai vaikka pilvistä, lämmin sää ja trooppinen tuulahdus saa aikaan ihanan olon.
Työtahti tuntuu nykymaailmassa vain kiristyvän, joka ei tee ihmiselle hyvää (ainakaan itsenilaiselle tunnolliselle puurtajalle). Loppuvuonna koin erilaisia stressioireita, sydämen epänormaalia tykyttelyä ja erikoisia vatsavaivoja. Kun työt sitten viime vuodelta loppuivat, koin sellaisen migreenikohtauksen, jollaista en olekaan vuosiin kokenut. Stressi purkaantui, mutta vuodenvaihteen jälkeen töihin palattuani ihoni alkoi oireilemaan. Pieni lepo ei siis riittänytkään, vaan tarvitsisin totaalisen rentoutumiskokemuksen. Sitä odotellessa… Ehkäpä alankin jo katselemaan kevään mallistoja ja uikkarimuotia sillä silmällä.
Today is such a rainy day here in Finland, so there is no better reason to look at some vacation pics. Miami Beach, sun, sea and sand. Mild tropical wind is a refreshing add to that mixture. There I am walking on the beach, and coming out of the water like Aphrodite herself.
Miami Open -tennistapahtumaa vietetään parhaillaan Miamissa. Itselläni oli ilo käydä seuraamassa naisten loppuottelua viime vuonna, jolloin amerikkalainen Sloane Stephens otti voiton latvialaisesta Jelena Ostapenkosta.
Sisään tullessa katsojat saivat viralliset Miami Open -lippikset. Itsekin vaihdoin oman valkoisen lippiksen tähän siniseen Miami Open -lippikseen.
Katsomo hiljeni, kun ottelu alkoi. Jokainen äännähdys ja lyönti kuului hyvin katsomoon. Yleisö palkitsi pelaajat kunnon taputuksilla ja voittaja sai tietysti huimat suosionosoitukset.
Viime vuonna Miami Open -kilpailu käytiin vielä tennisareenalla Key Biscaynessa, jossa järjestelyt toimivat loistavasti. Parkkialueet olivat pienen matkan päässä areenalta ja parkkipaikan hintaan kuului bussikuljetus areenalle. Tapahtumapaikalta sai ostettua syötävää, juotavaa ja matkamuistoja.
Kolmenkymmenen vuoden jälkeen kilpailupaikka on siirtynyt Hard Rock Stadiumille, jonka uusittuja puitteita kehutaan upeaksi paikaksi kisojen seuraamiseen paikan päällä. Parkkeerauskin on areenan kyljessä.
Uuden tennisareenan paikka tunnetaan myös jalkapalloseura Miami Dolphinsien kotina. Amerikkalainen jalkapalloareena on läpikäynyt ison muutoksen ja laajennuksen myötä paikasta löytyy nyt myös tenniskompleksi. Yleisön viihtymiseen on tietysti satsattu amerikkalaiseen tapaan.
Toki matka uudelle tennisareenalle ei ole niin silmiä hivelevää kuin aikaisempina vuosina… Tiedät mitä tarkoitan, jos olet ajanut Miami Beachiltä Key Biscaynelle.
While the game is on in Miami, here are some memories of the last year’s Miami Open.
Well, now after 30 years the Miami Open has a new home. While the surroundings are not that picturesque than earlier years, the event organizers are sure that fans will be pleasantly surprised by the new state-of-the-art venue.
It would be nice to hear how is the new place. If you are visiting there at the moment, let me know!
Katukuvia ja ikkunaostoksia Tallinnan Vanhastakaupungista.
Rakastan kuvia. Mikä ihanampaa kuin katsella toisten ottamia matkakuvia ja ikään kuin päästä itsekin samoihin tunnelmiin. Pieni matka matkakuvien kautta. Tosin kuvat paratiisisaarilta peittoavat kylmää huokuvat katukuvat. Voivathan pakkaskuvat olla jollekin eksotiikkaa parhaimmillaan, varsinkin kauniit lumiset puut, huurteiset ikkunat, hiihtoladut ja jäätynyt meri.
Vaikka talvessa mennään, niin näissä Tallinnan kuvissa ei lunta näy, katujen jäisen liukkauden voinee aistia. Lumi ei ollut vielä satanut, vaikka pakkanen huokui pimeässä illassa.
Hieno herra Leijona.Vau mitä sateenvarjonkahvoja!Mikähän taru näiden kenkien takana on?
Ihania kukkia. Kaikki Tallinnan kävijät tietävät tämän paikan Viru-kadulla, jossa on kukkakauppoja ja -kioskeja vieri vieressä. Hinnat ovat niin edullisia, että tekisi mieli kahmaista kotiin viemiseksi isokin kimppu ja ehkä toinenkin.
S t y l e A d o r e 