Mikä ihanampi tapa viettää vapaapäivää kuin hemmotella vähän itseään. Vierailu Helsinki Day Spa:ssa oli ihana kokemus. Olin valinnut hoidoksi pedikyyrin. Se taitaakin olla suosittu hoito mitä lähemmäs kesää mennään. Varpaat valmiiksi sandaalikeleihin siis.
Olen itse varsinainen nalle, sillä tuntuu kuin olisin talven ajan horroksessa tai talviunilla karhujen tapaan. Vasta kevään tullen jaksan satsata itseeni, käydä kampaajalla tai ihonhoidossa. Asuvalintojenkin miettiminen on kevään saapuessa mukavampaa. Talvella satsaan mukavuuteen, lämpimään oloon ja riittävään uneen.
Nyt on siis herätty horroksesta ja nautittu hemmotteluhoidosta!
Ennen hoitoa vaihdoin vaatteeni kylpytakkiin ja siirryin loungen puolelle. Ehdin nauttia kupin ihanan makuista marjateetä ennen kuin minut haettiin varaamalle ajalleni jalkahoitoon.
Pedikyyrin valmistuttua siirryin vielä takaisin loungeen rentoutumaan. Nautin kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä sekä lasillisen alkoholitonta kuohujuomaa, joka oli todella hyvää.
Hoitaja kehoitti minua istumaan rauhassa ainakin 15-20 minuuttia, jotta kynsilakka kuivuisi. Istuskelin – tai puoliksi makoilin mukavalla lepotuolilla ainakin 40 minuuttia ja selailin lehtiä. Harmiksi kuitenkin, lakka ei ollutkaan vielä kuivunut kunnolla, koska kotiin päästyäni sukka oli tarttunut isovarpaan kynteen kiinni. No, sain pelastettua tilanteen jotenkuten, mutta harmittihan se kuitenkin, koska lysti ei ole edullista.
Malja keväälle, ihanan pehmeille jaloille ja pirteälle kynsilakalle!
On kuin joku iskisi tikarilla teräviä pistoja suoraan aivoihin.
Valo tekee pahaa, silmiin sattuu. Minkäänlaisen tietokoneen, läppärin, tabletin tai kännykän käyttö ei tule kuuloonkaan. Voi vain olla silmät kiinni, ajatella, torkahdella ja herätä toiveikkaana, joko se olisi ohi.
Migreeni.
Se ei ole ohi. Joudut ratsastamaan sen kuin myrskyn.
Kun olo helpottaa, on kuin päivä valkenisi, jännitys katoaa otsalta, silmäluomet kevenevät, olo on euforinen. Voi alkaa taas elämään normaalisti, hengittää helpommin, puhua takeltelematta, katsoa maailmaa silmät auki ja uskoa huomiseen. Tänään on hyvä päivä ja huomenna vielä parempi.
Joskus huomaa kuinka me ihmiset koemme asiat eri lailla. Tästä migreenistä tuli mieleeni, kuinka joskus kerroin ystävälle, että kivun ollessa pahimmillaan sitä miltei toivoisi, että voisi leikata pään puoliksi tai lyödä pään seinään, jotta kipu häviäisi.
”Ai, että kivuttoman puolen poistaisi tai kolauttaisi? Niin, että olisi kumpikin puoli samanlainen?” Kommentoi ystävä.
En saanut sanaa suustani, kun jäin miettimään hänen sanojaan. Miksi terveen, paremman puolen haluaisin poistaa, eihän se kipu silloin mihinkään häviä. En halua kivussa tai pahassa olossa velloa, ajattelin. Kivun haluaisin pois, sen sairaan puolen, kuin omenan pilaantuneen osan, veitsellä leikkaamalla. Onneksi pään kohdalla tämä ei kuitenkaan toimisi. Molempia puolia tarvitaan ja kipu hellittää otettaan jossain vaiheessa.
Toivossa on hyvä elää. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Onneksi täsmälääkkeillä saa useimmiten estettyä migreenin pahenemisen – jopa alkamisen, jos ehtii tunnistaa esioireet, mutta aina lääke ei auta. Silloin pitää kulkea se synkkä polku, mustan, piikeillä iskevän metsän läpi. Muistan kuinka jo lapsena koin migreenin oireita. En tietenkään silloin ymmärtänyt asiaa, ihmettelin vain sitä värien kirjoa, mitä näin silmät kiinni, se oli kuin laavalamppua olisi katsellut.
Elämäni pahin migreenikohtaus kesti kolme päivää. Olin nämä päivät syömättä ja juomatta, oksennellen kaiken pois, jolla yritin parantaa oloani. Päässä oli kauhein kokemani kipu, niskakin tuntui siltä, että pelkäsin jo aivokalvontulehduksen kaataneen minut sänkyyn. Makasin kolme päivää sängyssä. Ulkona oli kirkasta, aurinko paistoi täydeltä terältä, ilmastointi heilutteli välillä lamelliverhoja, joiden välistä päivänsäteet saavuttivat muuten hämärän huoneen. Illalla parvekkeen ovien ollessa auki kuulin sirkkojen sirityksen ja meren aaltojen lyövän rantaan. Kyllä harmitti tuhlata aikaa sairasteluun, kun olisi voinut nauttia ihanasta ilmasta, kauniista luonnosta, auringosta ja merestä. Odotin vain milloin pääsisin kävelemään rantahiekalla. Another day in the paradise, tapasi naapuri sanoa. Niinpä sekin koitti, uusi päivä. Mehujää ja jäiset vadelmat toivat pelastuksen. Niillä sain olon virkeämmäksi, ne kun pysyivät sisällä ja sain juotua kivennäisvettä. Miten ihana tunne olikaan, kun ei tarvinnut enää oksentaa ja kipukin alkoi irroittamaan otettaan.
Vaikka pahin kipu voi kestää päiviä, voi toisinaan jäädä jälkikipu takaraivolle tai toiselle puolelle päätä vielä viikoksi, joillakin pidemmäksikin aikaa. Joskus, juuri kun tuntuu vapautuneen oireista, paukahtaa migreeni päälle uudestaan, milloin mistäkin ärsykkeestä; voimakkaasta tuoksusta, häikäisevästä valosta, huonosta syömisestä, stressistä, suklaapalasta, tilkasta punaviiniä. Ystäväni joutuu kärsimään migreenistä vähän väliä, hänellä kipu on kroonistunut ja joskus mikään ei tunnu auttavan.
Kipu on ikävä tunne, kamala tunne. Onneksi nyt se on poissa ja olo on hyvä, erittäin hyvä, miltei täydellinen.
Ihanat punaiset purkit: täyteläinen kasvovoide ja paras silmänympärysvoide, jota olen käyttänyt!
Shiseidon Benefiance WrinkleResist24 oli edellinen suosikkini, mutta tämä Clarinsin purnukka vetää nyt pidemmän korren.
Olen käyttänyt Clarinsin korkealaatuisia tuotteita vuosikaudet, toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän muiden tuotteiden rinnalla, mutta en muista, että olisin koskaan ollut pettynyt yhteenkään heidän tuotteeseen. Toki (joissakin) meikki- ja BB-voiteissa voisi olla enemmän sävyvaihtoehtoja, mutta löytyyhän niitä sitten muilta merkeiltä. Kasvojen ja vartalon hoitotuotteissa luotan Clarinsiin täysin!
Clarins Super Restorative Total Eye Concentrate on todella super! Tuote hoitaa herkkää silmänympärysihoa ja häivyttää suht’ tehokkaasti mahdollista turvotusta silmien alta. Pienimmät juonteet tuntuvat katoavan näkymättömiin.
Kuvassa oleva Biothermin Blue Therapy Red Algae Uplift -voide on miellyttävä ja kosteuttava, vaikka pahimpaan pakkasaikaan jouduin käyttämään yöllä lisäksi Kiehl’s Midnight Recovery Concentrate -kasvoöljyä voiteen alla pitääkseni ihon tarpeeksi kosteutettuna.
Vaikka Red Algae lupaa kohottaa kasvonpiirteitä, itse en sen suhteen kyllä nähnyt mitään ihmeitä. Miellyttävä ja heleyttävä kosteusvoide se kuitenkin on ja tuoksu jo itsessään piristää.
Suosittelen tätä kasvoöljyä! Yöksi pari pisaraa tätä ja iho hehkuu aamulla! Hintansa veroinen!
YSL The Shock – tuuheuttaa, pidentää ja pitää ripset kaarevina.
Huipputuote, ei varise, pysyy todella hyvin paikoillaan, jopa pienten nokosten tai pidempien unienkin jälkeen on kuin juuri laitettu. Kestää myös kosteutta, joten räntäsadekaan ei uhkaa pysyvyyttä. Voimakas, syvä musta väri. Ja tosiaankin, eka ripsiväri, joka pitää minunkin suoraan tököttävät ripset taivutuksen jälkeisessä muodossa!
Toinen, melkein samalle tasolle yltävä on Diorin Pump ’N’ Volume. Kuminen harja liukuu hyvin ripsillä ja saa aikaan näyttävät ripset ilman paakkuja. Ripsiväri pysyy myös hyvin. Lisää tuuheutta saa puristamalla joustavaa ripsivärituubia, mikä ikäänkuin tuntuu lataavan väriä harjaan extra-annoksen ja ripsistä saa supernäyttävät. Tuotetiedossa pumppaamisen kerrotaan tekevän väriaineesta joustavamman ja paremmin levitettävän, mutta koin, että se antaa extrasäväyksen katseeseen.
Diorin mascarapakkauksen mukana tullut ripsarin pohjustustuote Diorshow Maximizer 3D on parempi kuin aikaisemmin käyttämäni Sensain vastaava tuote. Tämä Diorin lash primer tekee ripset hieman paksummiksi ja tehostaa ripsivärin toimivuutta. Tuotteella kerrotaan olevan myös pitkäkestoisia vaikutuksia: kasvattaa ja vahvistaa ripsiä.
Tästä piti tulla juttu tyyli-ihastuksesta, otsikolla Tyyli-ihastus Liza. Menen kuitenkin Lizan mukana vakavampaan aiheeseen: ikäsyrjintään. Aihetta liippasikin jo edellinen juttuni.
Olen alkanut miettimään asiaa, että mitä jos, mitä jos joskus kohtaisin itse tälläistä (kauhea sana ikäsyrjintä). Törmäsinkin Younger TV-sarjaan sopivasti. Sarja kertoo upeasta nelikymppisestä Lizasta, joka ei saa ikäisenään toivomaansa työpaikkaa ja ystävänsä vihjeestä Liza tekeytyy vähän nuoremmaksi, tai vähän enemmänkin. Liza saa toivomansa työn ja sen mukana uuden elämän 26-vuotiaan olemuksella. Ja mitä kaikkea tämä uusintakierros 26-vuotiaana tuokaan mukanaan. Kaikkea jännää, mukaan lukien nuoren poikaystävän.
Vaikka itsekin olen nuoremman näköinen kuin ikäiseni, niin en ehkä lähtisi valehtelemaan, ainakaan noin paljon, muutaman vuoden kyllä, ehkä. Vaikka menisin kymmenen vuotta nuoremmasta, niin kiinnijäämisen aiheuttama nolous ei olisi kiva tunne. Loppujen lopuksi ikähän on vain numero (vai onko tämä vain klisee). Eikös unelmien saavuttaminen tunnu parhaalta olemalla rehellinen. Mikäs unelman täyttymys se on, jos se perustuu valheelle!
Younger-sarjassa mielestäni parasta on kuitenkin tyyliasiat. On kiva seurata Lizan asuvalintoja. Tietysti odotan milloin nainen tulee ulos kaapista ja kertoo totuuden ennen kuin jää kiinni valheestaan jollain karmealla tavalla.
Aihe saa ajattelemaan. Yleensä nelikymppisenä ollaan omattu työstä sen verran kokemusta, että uuden työpaikan saaminen samalta alalta on helpompaa kuin vasta-alkajalla. On asiantuntemusta tarpeeksi, joten asioihin perehtymistä ei tarvitse aloittaa alusta. Entä jos nelikymppinen haluaakin vaihtaa alaa tai rohkenee hakemaan opiskelemaan uutta ammattia, miten hän pystyisi vakuuttamaan, että enemmän elämää nähnyt on yhtä hyvä valinta uusiin opintoihin tai uuden uran aloittamiseen kuin nuorempi hakija.
Uskoisin, että uskallus hypätä uuteen ja unelmien tavoittelu työn tai harrastusten suhteen on yleistynyt ja se koetaan nykyään enemmän positiivisena asiana kuin päämäärättömänä kuljeskeluna. Toivottavasti työhonottajat ja opiskelijoiden valintaa tekevät ovat myös kartalla asian suhteen ja antaisivat mahdollisuuksia niin vanhemmille kuin nuoremmillekin. Motivaatiohan se on, joka merkitsee paljon!
Kaikille ei ole vielä parikymppisenä selvää mitä haluaisi tehdä ”isona” tai ajatus muuttuu matkan varrella. Myös yhden elämän rajallisuus tuo vastaan ajatuksia, mitä jos, mitä jos tuo toinen työ olisikin enemmän minua ja toisi enemmän mielekkyyttä elämään, onnellisuuttakin. Lizan tapauksessa hänellä oli lapsen kokoinen aukko työkokemuksessa, koska hän oli jäänyt kotiäidiksi. Aukko työkokemuksessa lisättynä ikään oli sellainen yhtälö, joka ei avannut hänelle ovia ja oli keksittävä jotain. Toivottavasti todellisuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää ja oikeassa elämässä huomiota kiinnitetetään persoonaan, kykyihin ja tuohon jo mainitsemaani motivaatioon.
Nopeasti mieleeni juolahtaa keski-ikää kolkuttelevia tuttuja (tai sen jo saavuttaneita, mikä se onkaan tänä päivänä), joista yksi on hiljattain opiskellut uuden ammatin, toinen kirjoittanut kirjan päivätyönsä ohella, kolmas opiskelee työn ohessa kaikkea häntä kiinnostavaa, neljännen harrastus on viemässä häntä ammattilaiseksi ja viides ryhtyi keksijäksi. Tässä todisteita tarpeeksi!
Ikäsyrjintä, erilaisuuden syrjintä, kaikki rasismi on uncool. ”Muotia on” pluskokoiset mallit ja eläkeiän ohittaneet idolit. Tunnetuimpia heistä ovat Ashley Graham ja Iris Apfel, he saavat paljon huomiota ja ovat ihailtuja. Ashleyn ylimääräiset kilot eivät haittaa edes bikinikuvauksissa ja 97-vuotias muoti-ikoni Iris Apfel tunnetaan värikkäästä tyylistään ja rohkeudestaan. Apfelin slogan ’More is more and Less is boring’ kertoo jo paljon rouvan tyylistä.
Erilaisuus on in ja kaikki kukat saavat kukkia. Oli sitten vitiligo tai alopecia, kauneutta nähdään laajemmin kuin virheettömänä ihona tai täydellisinä hulmuavina hiuksina.
Voi miten ihanaa, että persoonallisuutta ja erilaisuutta, ikää ja sen tuomaa kokemusta arvostetaan!
Trendissä on ollut vahvasti mukana myös TV:stä tuttu mallikilpailu; America’s Next Top Model -sarjassa on nähty paljon erilaista kauneutta. Sarja onkin tehnyt hyvää työtä tuodessaan esille niin miehiä kuin naisia, eri kokoisia, eri ikäisiä ja eri näköisiä. Kaudella 21 nähtiin upea Winnie Harlow, jolla on vitiligo. Hänen ihossaan on valkoinen pigmenttihäiriö.
Sarjan kaudella 24 esiintyi mallinukkemainen Jeana Turner, jolla on alopecia ja hän on menettänyt kaikki hiuksensa. Saatuaan rohkeutta ja tunnustusta luonnollisesta kauneudestaan, nainen julisti: ’Bald is beautiful’.
Muistetaan: kaikissa on kauneutta ja toisen kauneuden arvostaminen ei ole pois itseltä.
Racism is uncool. Any kind of discrimination is uncool. Be yourself and let others be like they are. There is many kind of beauty; being different does not mean you are not beautiful. You are.
Kulta, ruusukulta, messinki ja pronssi vetävät puoleensa syksyn tultua. Niiden lämpimämpi sävy on nyt kutsuvampi kuin valkokullan, platinan, hopean ja teräksen viileä olemus. Ajattelen näin niin korujen kuin asunnon somistamisenkin suhteen. Olisi vain niin iso homma alkaa vaihtamaan teräksen sävyjä kultaan jo valmiiksi sisustetussa asunnossa. Entä jos lisäisi ripauksen kultaa, riitelisikö se rosterin kanssa tai kiiltävän teräksen väristen lampunjalkojen kanssa? Entäs antiikin hopean peilin kehyksen kanssa?
Sessakin esite ja Glorian Koti.
Sisustamisen kultaisiin aarteisiin olen törmännyt hiljattain niin sisustusmessuilla kuin Citymarketissakin. Etsiessäni tietynlaista kukkaruukkua lähiostarilta, jopa Jyskin hyllyillä näkyi kullan sävyisiä sisustuselementtejä. Instagram ja sisustuslehdet hehkuttavat tätä lämpimämpää metallin sävyä ja se näyttää niin kauniilta. Mietin kuitenkin, kestääköhän kulta aikaa, siis pysyykö kulta teräksen rinnalla pitempäänkin vai onko tämä vain lyhyen aikaa kestävä sisustustrendi?
En vielä raskinut ostaa mitään kultaista somistetta kotiin, vaikka kovin kutsuvaa kulta onkin. Niin kutsuvaaa, että päädyin hankkimaan jotain kultaista itseni koristamiseen.
Ruusukultaa. Ostin itselleni jotain kivaa ja kimaltavaa.
Habitare-tapahtumaa* vietettiin Helsingin messukeskuksessa tänä viikonloppuna. Syksyiset tunnelmat, printit, kynttilät, kauniit valaisimet ja sanoinko jo printit… Pällimmäisenä jäi siis mieleen kuviot ja mikä tärkeintä: luonnonläheisyys. Ekologisuus ja luonnonmateriaalit näkyivät vahvasti näyttelyssä.
Puput – koristepuput siis, kurkistelivat somisteiden joukosta – pupu on siis trendikäs tänä syksynä (vaikka pupu ei omiin kuviini päätynytkään). Joulukoristeet, kukkaistapetit, huonekalut, keittiövälineet, jääkaapit ja kiukaat – kaikki saman katon alla. Habitaresta löytyy niin inspiraatiota kuin ostettavaakin. Toiset ostavat pieniä sisustusjuttuja toiset tekevät isoja hankintoja kotiin. Kaikille löytyy siis jotain. Esillä oli porealtaita, upottavia sänkyjä ja kaikenlaista kodinkonetta, kodintekstiilejä, tapetteja ja jotain ihanaa itselle.
Nordic Swan Living -osaston maailman pehmeimmät mohairhuivit saivat ystäväni huokailemaan. Itse hypistelin Lapuan Kankureiden ihania kylpytakkeja ja torkkupeittoja. Mitä sitten päädyinkään ostamaan? No, korvakorut! Ja miten ihanat. Käsintehdyt laadukkaista materiaaleista; korvisten koukut ovat kullattua hopeaa ja tupsut ovat aitoa silkkiä.
I love these new handmade earrings I bought from Habitare design event. There you can find anything between furniture and decorations. And of course something special for yourself like incredibly soft wool scarfs, linen bathrobes, artwork… Habitare is a top event in Finnish design, held annually in Helsinki.
*Suomen johtava huonekalu-, design- ja sisustustapahtuma Habitare tarjoaa elämyksiä ja ideoita sisustamisesta sekä kodin ja tilojen toiminnallisuudesta ja visuaalisuudesta.
-Messukeskus, Helsinki
Everyday natural makeup. Tarvitsen hyviä meikkiohjeita!
Hyvällä meikillä saa suorastaan ihmeitä aikaan. Voi korostaa tiettyjä kohtia ja häivyttää toisia. Meikkaaminen ei ole kuitenkaan kaikkien mielestä yhtä helppoa ja lopputulos ei aina näytä niin hyvältä kun tarkoitus oli.
Siis vinkkejä meikkaamiseen. Onneksi niitä löytyy!
Netissä surffaillessa törmäsin tähän meikkaamisen ohjausvideoon. Tämä on todella hyvä video, jossa näkee selkeästi mitkä ovat ne yleisimmät perusvirheet meikin teossa. Itse tunnistin heti pari kohtaa. Tämän videon avulla meikkaamistaidot varmasti kohenevat!
Videon ladyllä, Ali Andreealla on monia hyviä meikkausvideoita, joihin kannattaa tutustua. YouTube vaan pyörimään ja meikkitunnit voivat alkaa.
I’m so glad I found Ali Andreea’s makeup videos. I so need good makeup tips! Take a look!
Ostin lentokoneesta tämän kivan setin Essien matkakokoisia kynsilakkoja.
Yllätyin todella, miten väri pysyy kiiltävänä ja lohkeilematta. Suosittelen!
Russian roulette – tuo todella punainen sävy (toinen oikealta) on kynteen maalattuna herkullinen kypsän mansikan värinen, jonka kiilto on todella pysyvä!
Toinen väri, jota olen testannut on tämä Cute as a button -sävy. Oikein söpö todella, eikös?
Muita en olekaan vielä ehtinyt testaamaan. Tummin väri Bordeaux, saa suosiolla odottaa talveen, jonka tunnelmaan viininpunainen sopiikin.
Pohjalle olen laittanut Essien base coat -lakan ja päälle kerroksen värillistä lakkaa, toisen kerroksen lisään jonkun päivän kuluttua ja väri kestää, pysyy ja kiiltää.
S t y l e A d o r e 