Äidin kutomat pitkät villasukat ovat lämmittäneet sääriäni tänä talvena niin sisällä kuin ulkonakin. Vaikka patterit lämmittävät asuntoa ja tilkka punaviiniä mieltä, niin vilukissana tarvitsen varpaiden lämmitystä sisätiloissakin.
Viininpunainen taitaa olla kauden it-väri ainakin minulle.
Fashionable wool socks knitted by my mom. Red wine and wine red.
Loikoilen ihanan pehmeässä samettiasussa. Väri on ylellinen, viininpunainen.
Asun päälle voisi laittaa vaikkapa bohotyylisen samettisen kaftaanin tai pehmeän neuleen. Yläosan alle mahtuu silkki- tai satiinipaitapuserokin, olen testannut, joten asusta saa puettavammankin kuin vain kotona loikoiluun.
Nyt tämä on hyvä juuri näin, pehmeän peitteen kera ja tyyny kainaloon.
Mietin onko tämä pehmeä, ylellinen pinta oikeasti samettia vai velouria. No, velour on ranskaa ja tarkoittaa samettia. Oikea samettihan on alunperin tehty silkistä, joka tekee tietysti materiaalista kalliimman, sittemmin pellavasta, mohairista ja villastakin. Velourin voisi sanoa olevan feikkisamettia puuvillasta tai tekokuidusta, yleensä polyesteristä. Velour (velouri, veluuri) on joustavaa ja sametti jäykempää kangasta. Samettipa tuo, sametti tai velouri.
Luxurious velvet outfit from Mango. I love this soft, shiny texture in wine red. So sophisticated.
Velour vs. velvet.
5-9.1.2019 Lux-valotapahtuma keräsi taas innokkaita katsojia. Me lähdimme katsomaan valotaidetta heti ensimmäisenä iltana.
Oman muistikuvani mukaan jo neljänä vuotena peräkkäin on Luxin aikaan ollut kunnon pakkassää. Vaikka on ollut kylmä ilma, niin oikein pukeutumalla ei ole kylmyys päässyt häiritsemään valotaiteen ihailua.
Suosittu tapahtuma järjestettiin Helsingissä nyt yhdennettätoista kertaa (ohhoh).
Tällä kertaa teoksia kierrettiin katsomassa Kiasman tuntumasta Töölönlahden kautta Kansallismuseon taakse. Tilaa olikin enemmän, ei päässyt viime vuotisen kaltainen väentungos hidastamaan liikkumista.
Näistä keinovaloista matka alkaa kohden kevättalven luonnonvaloa. Hupsista, valoa näkyvissä!
We got to enjoy once again Lux light festival here in Helsinki.
The festival is held annually and presents every year a brilliant range of light art that includes both international favourites and unique commissioned works. Festival also shows some of Finland’s most iconic monuments in a new light. This year our new Central Library Oodi was illuminated with neon letters: We wanted to be the sky – by artist Tim Etchells (UK).
Katukuvia ja ikkunaostoksia Tallinnan Vanhastakaupungista.
Rakastan kuvia. Mikä ihanampaa kuin katsella toisten ottamia matkakuvia ja ikään kuin päästä itsekin samoihin tunnelmiin. Pieni matka matkakuvien kautta. Tosin kuvat paratiisisaarilta peittoavat kylmää huokuvat katukuvat. Voivathan pakkaskuvat olla jollekin eksotiikkaa parhaimmillaan, varsinkin kauniit lumiset puut, huurteiset ikkunat, hiihtoladut ja jäätynyt meri.
Vaikka talvessa mennään, niin näissä Tallinnan kuvissa ei lunta näy, katujen jäisen liukkauden voinee aistia. Lumi ei ollut vielä satanut, vaikka pakkanen huokui pimeässä illassa.
Ihania kukkia. Kaikki Tallinnan kävijät tietävät tämän paikan Viru-kadulla, jossa on kukkakauppoja ja -kioskeja vieri vieressä. Hinnat ovat niin edullisia, että tekisi mieli kahmaista kotiin viemiseksi isokin kimppu ja ehkä toinenkin.
Tämä vaaleanpunainen tekoturkistakki on ihanin talvitakki, mitä minulla onkaan! Voisin vain silitellä tämän pehmeää pintaa kuin parhainta lemmikkiäni.
Karvatakkien materiaali on kyllä kehittynyt, tässä takissa ei ainakaan ole karheaa kohtaa missään. Joku mainitsikin tämän olevan halivarma takki.
Kuvat Tallinnan illasta, missä kadut olivat peilijäätä.
Tallinn Hotels Group’iin kuuluva Palace-hotelli on miellyttävä. Vuonna 1937 rakennettu hotelli sijaitsee Vapaudenaukion laidalla, kivenheiton päässä Vanhastakaupungista ja Viru-keskukseenkin on vain lyhyt kävelymatka. Itse kävelin hotelliin satamasta saakka ja ei tämäkään matka kauaa vienyt.
Huoneet on varusteltu modernisti, ne ovat siistejä ja tyylikkäitä huonekaluineen, huokuen 30-luvun funktionaalista muotokieltä. Huoneet on somistettu palasella virolaista taidetta, sopien ympäristöönsä oikein hyvin. Hotelli on valittu kolmesti Tallinnan parhaaksi hotelliksi. Palvelu on ystävällistä, jopa hotellivieraan syntymäpäivä huomioitiin suklaakakulla ja hotellinjohtajan tervehdyksellä.
Huoneeseen ei kuulunut meteliä eikä ollut muitakaan häiriötekijöitä. Nukkua sai rauhassa ja ‘late check out’ järjestyi. Vasta aamiaisella huomasi, miten suosittu hotelli on. Ruuhkaa oli sen verran aamiaissalissa. Hyvä pöytä kuitenkin löytyi ja saimme nauttia monipuolisesta ja herkullisesta aamiaisesta ikkunan ääressä.
Hotellissa on baari, ravintola, kuntosali, sauna, uima-allas, poreallas ja kaksi saunaa; tavallinen ja turkkilainen. Turkkilainen sauna rentouttavine höyryineen karistaa hyvin työstressin.
Kiinnostuitko? Katso lisää: Hotell Palace Tallinn.
Planning a trip to Tallinn? Hotel recommendation: Hotel Palace. This elegant hotel is build in 1937 and has been called one of the most glamorous buildings of it’s time in Estonia. Travelers’ Choice Awards 2018 awarded Hotel Palace the winner of Top 10 Hotels in Estonia.
Each room have a piece of Estonian art; a fragment of Konrad Mägi’s art hangs above the bed headboard. Speaking of the bed, a good night’s sleep is guaranteed. Rooms are quiet and mattresses are top quality. Enjoy your trip! I did!
Ravintolasuositus Tallinnassa: Lusikas. Todella hyvä ruoka ja hinnatkin ovat kohdillaan. Tunnelmallinen Lusikas-ravintola sijaitsee Vanhankaupungin Aia-kadulla. Ravintolan keskeinen sijainti on helppo löytää.
Minulle tämä oli ensimmäinen kerta tässä ravintolassa, enkä usko, että jää viimeiseksi. Vaikkakaan en käy Tallinnassa usein, niin tästä jäi sen verran hyvä makumuisto, että mielelläni tulisin toistekin.
Alkuruokana herkuttelin chilillä ja valkosipulilla maustettuja tiikerikatkaravun pyrstöjä yrttiaiolin kera. Niin hyviä ja meheviä että!
Pääruoaksi valikoitui tällä kertaa lihaa, grillattu naudan sisäfile perunamuusilla ja maukkaalla punaviini-tryffelikastikkeella.
Jälkiruokana ranskalainen omenakakku jäätelön ja marjojen kera, nam.
Pöytävaraus kannattaa tehdä ajoissa!
Vietin tässä vähän aikaa sitten syntymäpäivääni Tallinnassa. Tietysti syntymäpäiväasu piti kuvata, mutta ei kuitenkaan se luonnollinen Luojan suoma asu, vaan vähän paljettisempi ja peittävämpi.
Asuna kultainen paljettijakku, tummansininen paitapusero ja tummansiniset farkut. Asusteina pitkävartiset saapikkaat ja kullan sävyinen metallikoru.
Saapikkaissa on jonkun verran nyt niin trendikästä buutsivibaa. Nämä saappaat ovat hyvälaatuista paksua nahkaa ja olen ostanut nämä jo monta vuotta sitten Nilsonilta. Nahkaa pitää muistaa hoitaa ja suojata, niin se pysyy hyvänä. Toimii myös hyvänä ohjeena itselle! Siksi voinkin kippistää itselleni syntymäpäivän kunniaksi.
Sain kutsun pikkujouluihin, joissa oli sama teema kuin viimevuotisissa, joissa piipahdin. En kuitenkaan pukeutunut samaan asuun. Teemana Venetsialaiset, mutta päädyin jättämään aidon venetsialaisen naamion kotiin ja lähdin tässä kauniissa pitsinaamiossa. Se olikin helppo piilottaa pipon alle ja vetäistä otsalta silmille juuri ennen juhlapaikkaa.
Asuna mustaa ja hapsua, suoraan omasta vaatekaapista, mitään uutta en hankkinut. Asusteita koristi kulta.
Tästä piti tulla juttu tyyli-ihastuksesta, otsikolla Tyyli-ihastus Liza. Menen kuitenkin Lizan mukana vakavampaan aiheeseen: ikäsyrjintään. Aihetta liippasikin jo edellinen juttuni.
Olen alkanut miettimään asiaa, että mitä jos, mitä jos joskus kohtaisin itse tälläistä (kauhea sana ikäsyrjintä). Törmäsinkin Younger TV-sarjaan sopivasti. Sarja kertoo upeasta nelikymppisestä Lizasta, joka ei saa ikäisenään toivomaansa työpaikkaa ja ystävänsä vihjeestä Liza tekeytyy vähän nuoremmaksi, tai vähän enemmänkin. Liza saa toivomansa työn ja sen mukana uuden elämän 26-vuotiaan olemuksella. Ja mitä kaikkea tämä uusintakierros 26-vuotiaana tuokaan mukanaan. Kaikkea jännää, mukaan lukien nuoren poikaystävän.
Vaikka itsekin olen nuoremman näköinen kuin ikäiseni, niin en ehkä lähtisi valehtelemaan, ainakaan noin paljon, muutaman vuoden kyllä, ehkä. Vaikka menisin kymmenen vuotta nuoremmasta, niin kiinnijäämisen aiheuttama nolous ei olisi kiva tunne. Loppujen lopuksi ikähän on vain numero (vai onko tämä vain klisee). Eikös unelmien saavuttaminen tunnu parhaalta olemalla rehellinen. Mikäs unelman täyttymys se on, jos se perustuu valheelle!
Younger-sarjassa mielestäni parasta on kuitenkin tyyliasiat. On kiva seurata Lizan asuvalintoja. Tietysti odotan milloin nainen tulee ulos kaapista ja kertoo totuuden ennen kuin jää kiinni valheestaan jollain karmealla tavalla.
Aihe saa ajattelemaan. Yleensä nelikymppisenä ollaan omattu työstä sen verran kokemusta, että uuden työpaikan saaminen samalta alalta on helpompaa kuin vasta-alkajalla. On asiantuntemusta tarpeeksi, joten asioihin perehtymistä ei tarvitse aloittaa alusta. Entä jos nelikymppinen haluaakin vaihtaa alaa tai rohkenee hakemaan opiskelemaan uutta ammattia, miten hän pystyisi vakuuttamaan, että enemmän elämää nähnyt on yhtä hyvä valinta uusiin opintoihin tai uuden uran aloittamiseen kuin nuorempi hakija.
Uskoisin, että uskallus hypätä uuteen ja unelmien tavoittelu työn tai harrastusten suhteen on yleistynyt ja se koetaan nykyään enemmän positiivisena asiana kuin päämäärättömänä kuljeskeluna. Toivottavasti työhonottajat ja opiskelijoiden valintaa tekevät ovat myös kartalla asian suhteen ja antaisivat mahdollisuuksia niin vanhemmille kuin nuoremmillekin. Motivaatiohan se on, joka merkitsee paljon!
Kaikille ei ole vielä parikymppisenä selvää mitä haluaisi tehdä ”isona” tai ajatus muuttuu matkan varrella. Myös yhden elämän rajallisuus tuo vastaan ajatuksia, mitä jos, mitä jos tuo toinen työ olisikin enemmän minua ja toisi enemmän mielekkyyttä elämään, onnellisuuttakin. Lizan tapauksessa hänellä oli lapsen kokoinen aukko työkokemuksessa, koska hän oli jäänyt kotiäidiksi. Aukko työkokemuksessa lisättynä ikään oli sellainen yhtälö, joka ei avannut hänelle ovia ja oli keksittävä jotain. Toivottavasti todellisuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää ja oikeassa elämässä huomiota kiinnitetetään persoonaan, kykyihin ja tuohon jo mainitsemaani motivaatioon.
Nopeasti mieleeni juolahtaa keski-ikää kolkuttelevia tuttuja (tai sen jo saavuttaneita, mikä se onkaan tänä päivänä), joista yksi on hiljattain opiskellut uuden ammatin, toinen kirjoittanut kirjan päivätyönsä ohella, kolmas opiskelee työn ohessa kaikkea häntä kiinnostavaa, neljännen harrastus on viemässä häntä ammattilaiseksi ja viides ryhtyi keksijäksi. Tässä todisteita tarpeeksi!
S t y l e A d o r e 